Naisten seksuaalinen valta

Henry Laasasen kirja Naisten seksuaalinen valta (2008) ja sitä edeltänyt pro gradu Naisten seksuaalinen valta: feministisen tasa-arvoparadigman kritiikkiä (2006) pyrkii kertomaan, mitä naisten seksuaalinen valta on ja mitä vaikutuksia sillä on yhteiskunnassa. Ajatus naisten seksuaalisesta vallasta on tuttu moraalisesta konservatismista (esim. Gilder 1973; 1986), miesten oikeusliikkeen kirjoituksista (esim. Farrell 1993, Haddad 1985, Millard 1995) ja erityisesti evoluutioteoreetikoilta (esim. Symons 1979; Buss 1996). Laasanen nostaa evoluutioteoreetikkojen sivulauseen ”naisen valinnasta” poliittisen sukupuolentutkimuksen päälauseeksi. Laasanen erottautuu sukupuolentutkimuksen ja tasa-arvotutkimuksen valtavirrasta myös siinä, että tarkastelun keskipisteessä ei ole perheen konteksti, vaan perheen ulkopuolelle sijoittuvat pariutumismarkkinat.

Laasasen (2008) mukaan naisten seksuaalinen valta on peräisin naisten seksuaalisuuteen kohdistuvasta kysynnän ylimäärästä pariutumismarkkinoilla. Miehet haluavat enemmän seksuaalista vaihtelua, useampia partnereita ja nopeammin seksiä. Sen seurauksena naisten seksuaalisuuteen kohdistuu suurempi kysyntä, mikä antaa naisille valtaa. Seksuaalisen vaihtoteorian perusteet ovat aikaisemmin esittäneet Baumeister & Tice (2001) sekä erityisesti Baumeister & Vohs (2004) artikkelissaan Sex as female resource for social exchange in heterosexual interactions. (ks. myös Symons 1979; Vohs & Lasaleta 2009).

Laasasen mukaan kysynnän ja tarjonnan lakiin perustuva markkinamekanismismi tuottaa epäsuhtaisesti naisille hyötyjä ja miehille kustannuksia. Pariutumisen prosessin aiheuttamia hyötyjä ja kustannuksia ei kuitenkaan ole huomioitu feministisissä sukupuolijärjestelmäteorioissa tai tasa-arvotutkimuksessa, joiden painopiste on ollut miesten vallan ja miesten etuoikeuksien tarkastelussa. Siksi feministisen tutkimuksen tuottama käsitys sukupuolten välisistä valtasuhteista onkin ollut perustavalla tavalla puutteellinen.

Profeministit kysyvät usein: mikä miehiä (muka) sortaa yhteiskunnassa? Laasasen (2008) mukaan miehiä ”sortaa” se pariutumismarkkinoiden rakenne, jossa vallitsee naisten seksuaalisen tarjonnan niukkuus. Miehillä on voimakas halu, mutta naisten tarjoamaa seksiä ei ole riittävästi. Se ”pakottaa” heteroseksuaaliset miehet kilpailemaan toisiaan vastaan vallasta ja resursseista, jotta vaihtosuhteesta muodostuisi vastavuoroinen. Jos mies ei osallistu miesten väliseen kilpailuun, uhkana on syrjäytyminen pariutumismarkkinoilta. Laasasen mukaan naisten seksuaalisesta vallasta miehille aiheutuvat kustannukset ilmenevät erityisesti maskuliinisen roolin ahtautena. Naiset suosivat parinvalinnassa parhaiten menestyneitä ja eniten valtaa hallitsevia miehiä (ks. esim. Buss 2003). Ahtaan maskuliinisen rooliodotuksen takana ovat siten perimmiltään naisten parinvalintapreferenssit. Myös herrasmiesmäisyyden alkuperä piilee miesten kilpailussa naisten suosiosta.

Hegemonisen maskuliinisuuden teoriassa ajatellaan, että miehet pyrkivät hankkimaan dominaatiota suhteessa naisiin. Laasasen mukaan miesten valta suhteessa naisiin vapailla pariutumismarkkinoilla ei kuitenkaan ole dominaatiota, vaan palkitsemisvaltaa, jonka avulla miehet vaihtavat kilpailussa hankitut resurssit naisten seksuaalisuuteen. Päinvastoin kuin dominaatio, palkitsemisvalta ei ole naisten kannalta negatiivinen vallan muoto. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion näkökulmasta katsottuna palkitsemisvaltaa voidaankin pitää relevantimpana vallan muotona kuin dominaatiota.

Laasanen (2008, 249–256) esittää kaksoispalkkateorian , jonka mukaan naiset saavat tuloja sekä ansiotyöstä että miehiltä. Miesten varallisuus siirtyy naisten varallisuudeksi lukuisilla eri tavoilla. Miehiltä saatava tulo voi olla seurausta suorasta kompensaatiosta (suora ja epäsuora prostituutio), lahjoista tai jakamisoikeudesta miehen omaisuuteen. Keskeisin naisten kaksoispalkan lähde on ylöspäin avioitumisessa, jossa nainen saa jakamisoikeuden miehen omaisuuteen, kuten autoon, kesämökkiin, asuntoon ja muihin materiaalisiin omistuksiin. Ylöspäin avioitumisen seurauksena sosioekonomisia resursseja siirtyy miehiltä naisille. Ja kun avioero tulee, omaisuuden jaossa naisille siirtyy enemmän miesten omaisuutta kuin päinvastoin. Naiset myös perivät enemmän miesten omaisuutta, koska naiset ovat avioliitossa useammin nuorempi osapuoli ja koska miehet kuolevat aiemmin. Pelkkä työstä saatavien tulojen vertailu ei Laasasen mukaan kerrokaan, kenen hyväksi kulutus ohjautuu tai kenellä on enemmän varallisuutta . Kaksoispalkkateoria sisältää siten voimakkaan kritiikin feminististä palkkatasa-arvon käsitettä kohtaan.

Laasasen mukaan naisten seksuaalinen valta tuottaa naisille työelämässä sellaisia hyötyjä, joita on huomioitu vähän. Naisten hyödyt voivat olla seurausta lähinnä (1) laajemmasta työpaikkatarjonnasta, (2) korkeammista palkoista joissakin ammateissa, (3) eduista parempien työn tulosten muodossa tai (4) työpaikan sisällä saaduista hyödyistä (esim. eteneminen ”reittä pitkin” tai huonojen työtehtävien välttäminen). Naisten pitäisi olla työpaikoilla tasa-arvoisessa asemassa miesten kanssa, mutta naiset saavat kuitenkin erityistä suojelua miehiltä. Miehet halveksivat naisten saamaa erityissuojelua, mutta toisaalta myös antavat sitä. Toisinaan miehet jopa kilpailevat antaakseen naiselle apua, tullakseen palkituiksi naisen hymyllä, lämmöllä, flirtillä tai jopa seksillä. (Farrell 2005, 6, 37, 182.). Jos tuntemattoman ihmisen on kosketettava meitä intiimisti, molemmat sukupuolet toivovat, että kyseessä on nainen. Siksi esimerkiksi suuhygienisteistä lähes kaikki ovat naisia (Farrell 2005, 178–181.) Naisten seksuaalinen viehätysvoima tarjoaa naisille tilaisuuden saada parempaa palkkaa joissakin ammateissa. Huippunaismallit ansaitsevat viisi kertaa enemmän kuin heidän miespuoliset kollegansa. Miesten on vaikeaa tai lähes mahdotonta päästä cocktail-kutsujen tarjoilijoiksi, cheerleadereiksi tai muihin vastaaviin ammatteihin, joissa viehätysvoima näyttelee keskeistä osaa.

Laasanen (2006: 2008; ks myös Farrell 1994; 2005) esittää, että naisille on tarjolla useampia elämänstrategioita kuin miehille. Naisilla on enemmän mahdollisuuksia hankkia resursseja joko ansiotyöstä, miehiltä tai niiden kombinaatiosta. Siten naiset voivat helpommin valita uran ja kotiäitiyden välillä tai yhdistää ne sopivaksi katsomallaan tavalla. Miehen ainoaksi vaihtoehdoksi jää useammin vain pelkkä ura työelämässä.

Laasanen (2008) tiivistää feministisen tasa-arvoparadigman kritiikkinsä seuraavasti: ”Jotta sukupuolten välinen tasa-arvo voisi toteutua kaikilla elämänalueilla, naisten seksuaalinen valta tulisi huomioida paremmin tasa-arvokeskusteluissa.” Jos tasa-arvopolitiikka perustuu vain feminististen sukupuolijärjestelmäteorioiden varaan, joista naisten valta puuttuu, kuva sukupuolten välisestä valtasuhteista muodostuu väistämättä yksipuoliseksi.

(lainaus väitöskirjaluonnoksesta)