- Michel Foucaultin kolmiosainen Seksuaalisuuden historia - - kyseenalaistaa repressiohypoteesin. - - Siinä Foucault esittää yllättävän ja hämmästyttävän väitteen, että seksuaalisuutta ei suinkaan ole pidetty piilossa vakan alla ja että meidän vuosisatamme ei merkitse mitään kertakaikkista katkosta suhteessa kristillisen moraalin seksuaalikielteisyyteen, vaikka repressioteoria niin väittää. Itse asiassa asiat ovat päinvastoin.
- Foucault esittää, että seksuaalisuutta ja sukupuolta ei ole vaiennettu, kielletty ja painettu pimentoon. Hän ei kuitenkaan myöskään kiellä sitä, etteikö seksuaalisuuteen olisi liitetty kristinuskon alkuajoista lähtien paljon kieltoja ja varoituksia. Hän nostaa selkeästi esiin sen, että vasta kristinuskon valtakaudella on laadittu hyllymetreittäin erilaisia luetteloita siitä, mikä on sallittua ja mikä ei.
- Mutta miksi nimenomaan seksuaalisuus on ollut vallan suurennuslasin alla? Foucault esittää, että koska seksuaalisuus on lähes identtinen ihmisen ruumiillisen olemassaolon kanssa, se muodostaa kuningastien ihmisen ruumiiseen, sen avulla valta sai tukevan otteen ihmisen ruumiillisesta olemassaolosta.
Markku kertoo markkina-arvoteorian alkuvaiheista nyyssi-keskusteluissa joskus 2000-luvun vaihteessa, joihin itsekin otin osaa. Kannattaa muuten tutustua Danimalin koottuihin ajatuksiin, joista olen suomentanut kirjaan parhaat aihetta käsittelevät lainaukset.
Erilaista näkökulmaa tuo esiin Pornoakatemia!-kirja.
57 kommenttia:
Paljolta turhalta tappelulta ja väärinymmärryksiltä vältyttäisiin, jos Naistutkimus nimeäisi reilusti itsensä uudelleen esimerkiksi Foucaultologia –nimiseksi tieteeksi.
Foucaultologian lähtökohtana on teoria, ei empiria. Foucaultologian tutkimuskohteena on sosiaalisen konstruktivismin teoria sukupuolitutkimukseen sovellettuna. Foucaultologia käsittelee sellaisia empiirisiä ilmiöitä jotka ovat relevantteja tutkimuskohteen, eli teorian kannalta. Näin ollen opinnäytetyö tai lehtiartikkeli ei missään tapauksessa täytä Foucaultologisen tieteellisyyden kriteereitä, jos siinä ei apriorisesti pidetä sosiaalisen konstruktivismin teoriaa oikeana. Foucaultologian tutkijoiden sähköpostilistoille ei pidä tunkea sellaisten henkilöiden, jotka haluavat tutkia ötököitä, yhteiskuntaa tai ihmistä jostain muusta kuin sosiaalisen konstruktivismin teoriasta lähtien.
Maisteri Laasasen tutkielma on kuitenkin tehty Sosiologia –nimisessä tieteessä. Sosiaalisten ilmiöiden selittäminen voi olla tieteellistä, vaikka se ei perustukaan sosiaalisen konstruktivismin teoriaan.
Minulle on jäänyt epäselväksi, miten te yhteiskuntatieteilijät oikein todistatte teorioittenne totuudellisuuden. Kun muissa tieteissä totuudellisuuden testinä pidetään vertaamista johonkin empiiriseen dataan tai kerättyihin aineistoihin, niin teillä yhteiskuntatieteissä näyttää olevan tapana ennemminkin se, että oma ajatus todistetaan viittaamalla johonkin auktoriteettiin, kuten Foucaultiin.
Jos nyt ajatellaan aivan loogisesti, niin ei se, että verrataan omaa olettamusta toisten tutkijoiden teoreettisiin olettamuksiin, todista lopulta mitään. Jos kaikki vain viittailevat toisiin, niin mikä idea siinä on?
Ei kai maisteri Laasanen kuvittele, että hän gradunsa ja kirjansa jälkeen enää saisi töitä mistään valtion tai kunnan rahoittamista työyhteisöistä. Lesbofeministimafian kosto on ikuinen.
Eikä vaimokaan saa työtä.
Mihinkä nuo sosiologit työllistyvät yksityisellä puolella?
Varmaan naisille ärsyttävintä on se väite, että prostituutio, piilevä prostituutio ja ylöspäin naiminen esitetään samana ilmiönä.
On mielenkiintoista, että jos tarkastelee Ruotsin seksin oston kieltävää lainsäädäntöä, niin usein Suomessa, ja muualla maailmassa täysin unohdetaan se, että Ruotsin lainsäädännössä kielletään ainoastaan "tillfälligt" seksin ostaminen. Jos tämä käännetään englanniksi, se voidaan kääntää "buying promiscious sex".
Kun Ruotsissa määritellään seksin osto väkivallaksi naista kohtaan, niin, herää kysymys, miksi avioliitto sitten tekee väkivallan naista kohtaan sallituksi? Monissa maissa naisen pahoinpitely avioliitossa ei ole rikos, mutta muualla on rikos. Samoin naisen raiskaus avioliitossa ei ole rikos, mutta muuten on rikos. Ruotsin lainsäädäntö siis tulkitsee, että avioliitto muuttaa väkivallan sallituksi, kun kyseessä on seksin osto.
Harva kuitenkin tietää, että kun Tampereen yliopiston naistutkimuksen laitokselta pyydettiin lausuntoa seksin oston kieltämisestä Suomessa, niin lausunto ei puoltanut ostokieltoa, ja yhtenä perusteena oli juuri se, että rajaa hyväksytyn (parisuhteessa) ja ei-hyväksytyn (promiskuiteettisen) seksin oston välillä on mahdoton vetää.
"Minulle on jäänyt epäselväksi, miten te yhteiskuntatieteilijät oikein todistatte teorioittenne totuudellisuuden"
Ensinnäkin voi sanoa, että kirjassani poikkeuksellisesti esitetään lukuisia falsifiotavissa olevia väitteitä, koska kirjani perustuu taloustieteden periaatteen varaan. Mutta se on tosiaan poikkeusellista yhteiskuntatieteissä.
Jos esimerkiksi otetaan esim. yleinen Foucaultin valtakäsitys, jossa valta on kaikkialla, niin käsitys voisi olla seuraavanlainen: Hallinnan analytiikassa ajatellaan, että ihmisiä hallitaan erilaisilla mekanismeille, eikä valtaa voida silloin asettaa mihinkään yhdelle henkilölle tai instituutiolle. Esim. raskaana olevia naisia hallitaan erilaisilla ohjeilla, kuten mitä pitää syödä, juoda ulkoilla tms. esim. neuvoloissa ja muuallakin. Lopputuloksena tuo hallinta sisäistyy naisen itsekontrolliksi, jossa hän alkaa valvoa omaa käytöstään, josta tulee rajoittunutta. Noin vaikeasti paikannettava valta rajoittaa naisen käyttäytymistä. Teoria sinällään on oikeia, mutta herää tietenkin kysymys, kuinka hyödyllinen tuo teoria. Samanlaista hallintaa voidaan löytää lukuisilta muiltakin elämän osa-alueilta.
Feministeillä on sitten oma standpoint-tietämisensä, jolloin naisilla voi olla sellaista tietoa, mitä mies ei voi tavoittaa, koska miehellä on eri positio yhteiskunnassa ja siksi miehen tarkastelunäkökulma on eri. Monesti feminismissä tärkeämpää on myös poliittiset tavoitteet kuin faktinen oikeellisuus. Monien mielestä (kuten Tuula Juvonen) teorian tavoitteena ei pidäkään olla totuusväitteiden esittäminen.
Suurin ongelma yhteiskuntatieteissä on kuitenkin siinä, että miltei kaikki tutkimus on sellaista, joka "ei haittaa tai hyödytä ketään". Mukavaahan se on tutkiskella, kun palkka juoksee ja kenellekään ei tule paha mieli.
Asiaa voi tarkastella myös toisin. Siksi kannattaa ruveta yhteiskuntatieteilijäksi, koska taso on surkea ja jos itse olet edes keskitasoa, niin yhteiskuntatieteissä voit olla guru. Sama ei onnistu esim. matematiikassa.
"Ei kai maisteri Laasanen kuvittele, että hän gradunsa ja kirjansa jälkeen enää saisi töitä mistään valtion tai kunnan rahoittamista työyhteisöistä."
Enpä juuri - siksi mitään menetettävää sillä saralla ei juuri ole.
Toisaalta, tasa-arvopolitiikassa miesten tasa-arvo on noussut painopistealueeksi ja koska minä olen ainut (Jos Malmin väitöskirja miesten syrjinnästä jätetään laskuista, koska se on hiukan eri asia) ja siten kiistämättä paras miesten tasa-arvo-ongelmien tutkija, niin tasa-arvo-organisaatioilla voi olla vaikea perustella, miksi minua ei käytetä asiantuntijana, jos kerran minä olen ainut asintuntija. Jos minua kuitenkin käytetään asiantuntijana, niin oma diskurssinihan on aivan eri kuin hegemonisesti tasa-arvoa hallitseva feministinen diskurssi, eivätkä ne ole yhteensopivia juuri millään tavalla. Feministisessä diskurssissa miehillä ei juuri mitään ongelmia, mutta minun käsityksen mukaan ongelmat ovat nimenomaan miehillä.
Foucaultin teorioiden yleispätevyys ja erehtymättömyys ilmenee hyvin mm. Foucaultin kirjoituksissa jotka koskevat Iranin islamilaista vallankumousta:
http://www.boston.com/news/globe/ideas/articles/2005/06/12/the_philosopher_and_the_ayatollah/?page=2
Foucault was virtually alone among Western observers, Anderson and Afary argue, in embracing the specifically Islamist wing of the revolution. Indeed, Foucault pokes fun at the secular leftists who thought they could use the Islamists as a weapon for their own purposes; the Islamists alone, he believed, reflected the "perfectly unified collective will" of the people.
Vitsikästä on se, että Foucault oli sm-homoseksualisti, joka viihtyi hyvin Kalifornian seksiklubeilla.
Islamilaisessa Iranissa homoseksuaalisuudesta on säädetty kuolemanrangaistus.
Henry, vähättelet tässä aika tavalla Foucaultin merkitystä seksuaalisuuden tutkimuksen alueella. Esittelet Foucaultin tuloksena ainoastaan repressiohypoteesin kritiikin, vaikka lähteenäsikin käyttämäsi Wahlsted viimeisessä kappaleessaan toteaa Foucaultin vallan rakentumisen analyysin olevan nykyaikaiselle tieteenkritiikille arvokas työkalu.
Samoin Foucaultin käsitys seksuaalisuuden diskursiivisesta rakentumisesta on hyvin vaikutusvaltainen näkemys - vaikkakin kiistanalainen. Esimerkiksi erilaisten seksuaali- ja sukupuoli-identiteetien rakentumisen tarkastelu ja kritiikki voisi olla hyödyllistä omalle projektillesi, jossa arvioit kriittisesti tiettyjä sukupuolittuneita seksuaalikäyttäytymisen muotoja.
Foucaultin kanssa ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta ei ole kovinkaan hedelmällistä lähestyä tätä seksuaalisuuden filosofian klassikkoa asenteella "so fucking what".
Ystävällisin terveisin,
Tommi Seksualisti
Ensinnäkin diskurssien suuresta korostamisesta seksuaalisuuden tarkastelemisesta ole sitä mieltä, että niin ei pitäisi tehdä. Mielestäni seksuaaliset halut ja parinvalintapreferenssit ovat keskeisessä asemassa, eivätkä diskurssit ole samalla tavalla merkittäviä kuin monissa muissa seksuaalisuudesta etäällä olevissa asioissa.
Toiseksi, vaikka seksuaalisten identiteettien tai maskuliinisuuksien tutkimus tms. on yksi kelvollinen tutkimusaihe, niin se on mielestäni ylikorostetussa asemassa, eikä tuota kovin mielenkiintoista tietoa.
Mutta Henry se mitä nyt sanoit on vain kohteliaampi tapa sanoa so fucking what.
Olet määritellyt itsesi tutkijaksi. Tutkijoiden pitää pystyä perustelemaan väitteensä ja näkökulmansa muulla tavalla kuin "ei kiinnosta" tai "ei pitäisi". Jotta voit kritisoida Foucault'n teorioita, on sinun tunnettava ne hyvin ja osoittaa ne kohdat, jotka ovat ongelmallisia. Jos et siihen pysty, olet mielipide- ja pamflettikirjailija.
Huomaa, että tutkija itse ei voi arvioida, onko hänen tutkimuksensa tiedettä. Sen tekee muu tiedeyhteisö.
"Jotta voit kritisoida Foucault'n teorioita, on sinun tunnettava ne hyvin ja osoittaa ne kohdat, jotka ovat ongelmallisia."
Kritisoin lähinnä sitä, että foucaultilainen teoria ei anna juurikaan eväitä selittämään todellisuutta: Miksi nimenomaan miehet tekevät aloitteita, miksi naisia huoritellaan mutta miehiä ei? Miksi naiset avioituvat ylöspäin? Miksi maaseudun poikamiehet jäävät usein seksuaalisten suhteiden ulkopuolelle? Nuo ja monet muut vastaavat ovat ihmisiä askarruttavia arkipäivän kysymyksiä.
Väitän, että markkina-arvoteoria ja teoria pariutumismarkkinoista antaa noihin ja muihin vastaaviin kysymyksiin paljon parempia vastauksia.
Kysymys ei silloin ole siitä, että Foucault olisi väärässä tai oikeassa. Foucaultilainen viitekehys on vain kykenemätön tuottamaan merkittävää tietoa arkipäiväisistä seksuaalisuutta käsittelevistä ilmiöistä.
Eli minä an ainakaan näe, miten sieltä saadaan ulos merkittävää esim. "pillunpuutteen" selittävää dataa. Jos kuitenkin joku lukijoista tietää asiasta tarkemmin, niin kertokoot.
Keskeinen ongelma on se, että Baudrillardin, Foucaultin ja Butlerin opetuslapset halveksivat kaikkia muita tieteitä. Lääketieteen, biologian ja psykologian tutkimustulokset ovat kunnon naistutkijalle arvottomia ja vääriä, patriarkaalisen tieteen pyrkimystä pönkittää vallitsevia hegemonioita. Biologien ja lääketieteilijöiden ylivoimaisesti pahin harhaluulo tietenkin on, että he kuvittelevat, että on miehiä ja naisia.
Muiden tieteiden tutkimustulosten halveksunta on naistutkimuksen spesialiteetti. Ei historioitsijat yleensä mestaroi matemaatikkojen tuloksia. Ei tilastotieteilijät väitä, että arkeologien tutkimus on pelkää humpuukia. Mutta naistutkimuksen besserwisserit tietävät kaikkia paremmin: kaikkien muiden tutkimustulokset ja näkemykset ovat pelkää politiikkaa. Kunnon naistutkija ei mene lääkäriin flunssan saatuaan vaan analysoi flunssaan liittyvät diskurssit uudelleen.
Homoseksuaalit sukupuolitutkijat ovat erinomaisesti kuvanneet sitä, kuinka heteronormatiivinen yhteiskunta indoktrinoi ihmisiä heteroiksi ja sortaa homoja. Siitä huolimatta osa ihmisistä huomaa murrosiässä olevansa homoja. Biologian ja lääketieteen selitysmallit ovat tämän ilmiön selittämisessä paljon yksinkertaisempia kuin Judith Butlerin.
Jos rikkaat miehet saavat enemmän seksiä kuin köyhät, taloustieteellisen näkökulman tuominen keskusteluun on järkevää.
Juu, eli mielestäni henkilön ei juurikaan kannata mainostaa olevansa sukupuolitutkija, jos henkilö ei ole perehtynyt yhtään (ainakin perusteiltaan) seksuaalisten halujen ja parinvalintapreferenssien tutkimukseen, jotka kuitenkin muodostavat perustan ihmisten seksuaaliselle käyttäytymiselle.
Jos joku kirjallisuudentutkija, joka on perehtynyt esim. siihen kuinka naismaskuliinisuudet ilmenevät jonkun kirjailijan teksteissä, esittää kritiikkiä ilman, että hän tuntee yhtään seksuaalisten halujen ja parinvalintapreferenssien tutkimusta, niin vaikea sellaista palautetta on ottaa kovin vakavasti.
Useimmat - siis ihan oikeat - tutkijat eivät pidä tutkimuksellisesti pätevinä eikä hedelmällisinä näitä Laasosen mainostamia "seksuaalisten halujen ja parivalintaprefenrenssien" ja MAT-nettikeskusteluiden kaltaisia pseudotieteellisyyksiä. En ihmettele tätä laisinkaan. Kuka tahansa tutkija asettaa Laasoselle mm. sellaiset kysymykset kuin, miten tämä mainostamasi 'todellisuus' rakentuu, jollei esimerkiksi halu, halun toteuttamisen tavat ja käsitykset parinvalinnasta ja sen käytännöistä rakennu historiallisesti ja diskursiivisesti (kuten jo Foucaultkin esittää). Käsityksemme todellisuudesta ja sen toiminnasta rakentuu diskursiivisesti, painottavat monet - oikeasti pätevät - tutkijat. Tämä näyttää ylittävän Laasosen ymmärryksen. Laasonen näyttää tuntevan poikkeuksellisen huonosti sitä teoriakenttää ja keskustelua, joka on olennaista tutkimukselle, jossa kiinnostuksen kohteina ovat esimerkiksi sukupuoli, seksuaalisuus, halu ja valta. Eipä yllätä. Turhan julkisuudessa meuhkaamisen sijasta kannattaisi Laasosen ottaa aikalisä ja paneutua pätevän opettajan johdolla lukemaan Foucaultia. Tutkijan tulee tuntea tutkimuskeskustelua muualtakin kuin internetin keskustelupalstoilta!
"Turhan julkisuudessa meuhkaamisen sijasta kannattaisi Laasosen ottaa aikalisä ja paneutua pätevän opettajan johdolla lukemaan Foucaultia."
Heh... Naistutkijat ovat kyllä tosiaan priceless... :-D
Miksei kukaan fukoosta kiinnostunut kirjoita seksuaalisuudesta yhtä populaaria kirjaa kuin Henkka ja mene radioon puhumaan aiheesta?
Vai voiko noita herran jorinoita edes popularisoida?
Kun "tutkii" seksuaalisuutta ja valtaa, niin kannattaisi ehkä lukaista se Foucault'n seksuaalisuuden historia, ihan mukava kirja ja osa yhteiskuntatieteellistä yleissivistystä näinä päivinä. (Eikä kyllä ihan yksinkertaisilla tavalla sovellu yhteen ns. "sosiaaliseen konstruktionismiksi" suuntauksen kanssa).
En oikein ymmärrä, mikseivät Foucaultin puolustajat halua kertoa niitä virheitä, joita seksuaalisen markkina-arvon teoriassa on Foucaltin mukaan. Yleensä tulee vain käskyjä "lukisit Foucaultia niin ymmärtäisit jotain!", muttei selitetä, mikä on se, mikä pitäisi ymmärtää.
Itse en ole lukenut Foucaultia, mutta yleensä siihen viittavien juttujen perusteella ei kiinnostakaan. Se vaikuttaa vain lähinnä tyhjänpäiväiseltä jargonilta, joka ei selitä todellisuutta mitenkään.
Se, mitä Foucault voisi tuoda empiiriseen sosiaalitieteelliseen tutkimukseen, tuli jo sanottua ensimmäisen kommentoijan viestissä: eli ei juuri mitään erikoista. Koskaan ei ole haitaksi niitä ajatuksia lukea, mutta jos halutaan oikeasti selittää ja mallintaa yhteiskunnassamme esiintyviä ilmiöitä (minkä pitäisi kai olla myös sosiologien alkuperäinen tehtävä ja sitä Henrykin näyttää pyrkivän tekemään), Foucault saanee jäädä enimmäkseen taustasitaateiksi.
No, eipä tästä keskustelusta taida tulla juupas-eipäs -väittelyä kummempaa (itsekin jo valitsin kantani), joten olkoon. Vanhoja poteroita tässä taas kaivetaan.
Ruotsissa on suunniteltu seksirikollisten kemiallista kastrointia. Halu onkin siis valkoinen pilleri jota mahtuu 50kpl purkkiin. Tieteellisemmin ilmaistuna: Pervonormatiivisten diskurssien antiteesinä (oho, tuli Marxia vahingossa) toimii kemiallinen mössö. Foucault olisi varmaan kiinnostunut ruotsalaisten systeemistä. Tässähän tarkkailu ja rangaistus muuttuu jälleen ehdasti fyysiseksi. Panoptisten vankiloiden vankiluku pienenee, kun suonessa hyrrää oikea yhteiskunnan määräämä jarrukemikaali !
Naistutkimus on umpikujassa ja nuukahtaa omahyväisyyteensä, jos se kokee ainoastaan ja vain uhkana muiden tieteiden tulokset. Muissa tieteissä tapana on vilkuilla uteliaana sivuille, josko muualla olisi keksitty jotain omalla tieteelle hyödyllistä.
Todellisuus rakentuu diskursiivisesti, muiden tieteiden faktat ovat diskurssien tulosta, näin ollen foucaultilainen tutkija on se yli-ihminen joka tietää lopullisen totuuden kaikesta. Muiden tieteiden tulokset ovat diskurssianalysoimattomia ja naiiveja. Hienointa olisi vielä keksiä omien tutkimusten ilmaisuun kieli, jota tavalliset ihmiset ja muiden tieteiden edustajat eivät ymmärrä. Judith Butlerilla on hyvää yritystä kehittää tällaista sortavista diskursseista vapaata omaa kieltä, mutta yritys jää puolitiehen. Butlerin lauseissa on yleensä sekä subjekti että predikaatti. Tällainen konservatismi ei varmasti ole enää pitkään hyväksyttyä ripeästi etenevässä naistutkimuksessa.
Yleensä tulee vain käskyjä "lukisit Foucaultia niin ymmärtäisit jotain!", muttei selitetä, mikä on se, mikä pitäisi ymmärtää.
Tähänhän voi sitten jatkossa vastata, että "lukisit Henryä, niin ymmärtäisit jotain!"
Useimmat - siis ihan oikeat - tutkijat eivät pidä tutkimuksellisesti pätevinä eikä hedelmällisinä näitä Laasosen mainostamia "seksuaalisten halujen ja parivalintaprefenrenssien" ja MAT-nettikeskusteluiden kaltaisia pseudotieteellisyyksiä. En ihmettele tätä laisinkaan. Kuka tahansa tutkija asettaa Laasoselle mm. sellaiset kysymykset kuin, miten tämä mainostamasi 'todellisuus' rakentuu, jollei esimerkiksi halu, halun toteuttamisen tavat ja käsitykset parinvalinnasta ja sen käytännöistä rakennu historiallisesti ja diskursiivisesti (kuten jo Foucaultkin esittää).
Luin leijonanosan Laasasen tiedepoliittisesta manifestista ja sanoisin, että tiukka "taloustieteellisyyttä" matkiva erottautumistaktiikka on kiinnostava näkökulma itsessään – saamalla edes hetkittäin sukupuolivalinta näyttäytymään laskelmoidulta peliltä (ja samalla ristiriitaisen kauniisti silkalta predeterminoidun masentavalta evoluutiopsykologialta) Laasanen omalla tavallaa ikään kuin "tieteellistää" seksuaalisuuden valtana, siis juuri naisten valtana.
Vedätyksen onnistumisprosentti ja tarkempi kohderyhmä ovat kyllä hämärän peitossa – poliittisesti korrektit ja vähemmän korrektit tutkijat voivat lanata kritiikillään Laasasen teesit sileäksi vaikka kahvitunnilla, mutta olennainen kysymys onkin, why bother? Tämän varaan uskon Laasasenkin vedätyksensä perustavan.
Käsityksemme todellisuudesta ja sen toiminnasta rakentuu diskursiivisesti, painottavat monet - oikeasti pätevät - tutkijat. Tämä näyttää ylittävän Laasosen ymmärryksen. Laasonen näyttää tuntevan poikkeuksellisen huonosti sitä teoriakenttää ja keskustelua, joka on olennaista tutkimukselle, jossa kiinnostuksen kohteina ovat esimerkiksi sukupuoli, seksuaalisuus, halu ja valta.
Nämä täyshylkäys -olkinuket joita myös Laasanen kohdistaa mm. akateemiseen feministiseen sukupuolitutkimukseen ovat myös suuren luokan komediaa – ehkä monsieurin maskuliinisuus ei perinteiseen henkeen kestä myönnytyksiä "akkojen tieteelle".
Kiva otos aiheeseen onkin 90-luvun teos "Miesten tiede, naisten puuhat", jossa käydään läpi mekanismeja millä paikannetaan naisiin sellainen tutkimusote, joka "ei kestä kriittistä tarkastelua".
Laasasen oma tutkimusote taas ei saa osakseen kriittistä tarkastelua, koska jo yksi akatemiatutkija on todennut, ettei se sitä (ainakaan häneltä) edes ansaitse.
Eipä yllätä.
Yllätyn silti jatkuvasti siitä, miten monia se käytännössä "yllättää".
Turhan julkisuudessa meuhkaamisen sijasta kannattaisi Laasosen ottaa aikalisä ja paneutua pätevän opettajan johdolla lukemaan Foucaultia. Tutkijan tulee tuntea tutkimuskeskustelua muualtakin kuin internetin keskustelupalstoilta!
Onko Laasanen tutkija? Teos ainakin vilisee lähdeviitteitä mutta tarkoitushakuisuus paistaa läpi lapsilukijallekin.
Ei, Laasanen ei ole tutkija, mutta hänen innokkaat ihailijansa (sivupersoonansa?) täällä mielellään termiä tutkija Laasaseen ovat liittämässä. Siksi on aiheellista muistuttaa siitä, mitä tutkimukselta muuta edellytetään kuin sisällysluetteloa ja lähdeluettelon pastissia?
Kerrotko kuka akatemiatutkija on kyseisen, ihan aiheellisen kommentin lausahtanut?
"Luin leijonanosan Laasasen tiedepoliittisesta manifestista ja sanoisin, että tiukka "taloustieteellisyyttä" matkiva erottautumistaktiikka on kiinnostava näkökulma itsessään – saamalla edes hetkittäin sukupuolivalinta näyttäytymään laskelmoidulta peliltä (ja samalla ristiriitaisen kauniisti silkalta predeterminoidun masentavalta evoluutiopsykologialta)"
Mitä tässä yritetään sanoa tolla viittauksella "ristiriitaisuuteen"? Sitä, että taloustieteellinen kustannus-hyöty analyysi on ristiriidassa psykologisen tason (halu jne.) selityksen kanssa?
Itse olen käsittänyt että sukupuolivalinta näyttää Laasasen lasikuvun takaa (tai geenin näkökulmasta;) usein "laskelmoidulta"; psykologisen tason selitys on sitten toisen tason selitys. Ja kyllä, eivät nämä selitysmallit ole välttämättä ristiriidassa.
En tosiaankaan ole perehtynyt Laasasen kirjaan, mutta ainakin taloustiede ja evoluutiobiologia tukevat toisiaan sikäli mielenkiintoisesti että evoluutiobiologia lainaa mallinsa tätänykyä usein taloustieteestä. MUTTA jotakin evoluutiopsykaa ei voi lytätä mielestäni sillä perusteella että se edustaisi "uusliberaalia-ideologiaa".
Laasanen on tehnyt gradun ja nyt joidenkin tietojen mukaan aloittamassa väitöskirjan tekoa. Tämä ei tosiaankaan vielä tee kenestäkään tutkijaa. Oikea termi Laasaselle on jatko-opiskelija. Jatko-opiskelija ja varsinkin aloitteleva sellainen ei ole tiedeyhteisön täysivaltainen jäsen, vaan oppipoika tai harjoittelija, jonka pääsystä yhteisön jäseneksi päättää yhteisö itse. Kisällinnäytteenä on hyväksytty väitöskirja tai muita julkaisuja tiedeyhteisön arvostamissa lehdissä.
Oli Laasanen joidenkin mielestä tutkija tai ei, rohkea hän on.Ja puhuu suht selkeää kieltä.
Samaa ei voi sanoa suurimmasta osasta yhteiskuntatieteilijä-miehiä jotka joko vaan mielistelevät feministejä tai sitten suoltavat jargonia, joita tuskin itsekään tajuavat (onneksi poikkeuksia löytyy, kuten JP Roos).
Eli Henkassa on kyllä ainesta intellektuelliksi. Itselle tulee mieleen ihan Bourdieu, joka ei tainut koskaan tosin väitellä...
(mielenkiintoinen graduvinkki sosiologille: "Bourdieulainen kritiikki Henry Laasasen markkina-ajattelulle")
Henkka voi olla rohkea ja puhua selkeästi, mutta ei se hänestä tulevaa intellektuelliä tee. Yksityisajattelijan kyllä.
JP Roosilla on omat näkemyksensä, mutta hänkin on saavuttanut asemansa tiedeyhteisön hyväksynnän kautta. Henry on hakeutunut keskusteluun tiedeyhteisön kanssa omasta tahdostaan, mutta kun kokeneemmat ja pätevämmät tutkijat häntä arvostelevat (mikä kuuluu tieteeseen), Henkka ei ota kritiikkiä vastaan. 'So fucking what' ei ole tieteellistä debattia.
Summa summarum, se ei riitä, että joko itse pitää itseään hyvänä tutkijana tai että blogin lukijat diggaavat. Arvostus on ansaittava kovalla työllä ja näyttää siltä, että Laasanen ei ole siihen valmis.
Aivan. Tieteellisesti ilmaistuna Laasanen ei osaa vielä performoida pervonormatiivisen sukupuolitutkimuksen tutkijuuden rakentavia performansseja, esimerkiksi:
1) Tutkimuksen johdantoon teoriaa Foucaultilta ja Butlerilta
2) Valitaan mikä tahansa teksti, vaikka maitopurkin kyljestä
3) Maidonkäyttödiskurssien todetaan vahvistavan heteronormatiivista gravitaatiokäsitettä, tekstissä maito kaadetaan lasiin, ei päinvastoin, ja pönkittävän näin patriarkaatin valtaa.
Em. kaavan mukaan vaan puoli tusinaa tutkimuksia niin sitten onkin jo oikea tutkija.
Ilmeisesti Henkan arvostelu ei ole levinnyt vielä lehtiin, lukisin nimittäin mielelläni kommentteja miehen ajatuksista muualtakin kuin blogista..Vai tapahtuuko tämä arvostelu kahvipöydässä, niinkuin joku esitti? Henkka kun ei ole edes vakavasti otettava, miksi vaivautua, eikös näin joku puhunut...
Itse olen kerran ollut kuuntelemassa Henkkaa tutkijaseminaarissa, ja kyllä hän kritiikin otti vastaan.
Itse jos olisin Henkka, kirjoittaisin artikkelin johonkin Tieteelliseen Lehteen, esim. Tieteessä Tapahtuu, ja katsoisin mitä tapahtuu (Ok, anonyymin ym. mielestä tuo ei ole tieteellinen lehti koska ei noudata refereetä. Toisaalta esimerkiksi Naistutkimus-lehti ei suostu julkaisemaan edes virheellisiä Historiallisia väitteitä oikovia kommenttipuheenvuoroja, josta itselläkin kokemusta).
ja, BTW mun mielestä yhteiskuntatutkijan etiikkaan kuuluu ottaa kantaa myös oman alansa populaareihin kysymyksiin. Jos ja kerran Laasasen agenda on niin vaarallista/virheellistä, miksei kukaan esimerkiksi kirjoittanut edes mielipidekirjoitusta esimerkiksi siihen Keskisuomalaisen juttuun Laasasesta...?
Toinen juttu on siinä, että Laasasta kyllä väitetään epätieteelliseksi, mutta hän sentään esiintyy omalla nimellä täällä netissä.
Itse en näe oikein pointtia tieteellinen/epätieteellinen vänkäyksessä. Kirjassa esitetään varsin lukuisa joukko väitteitä, teorioita ja selityksiä, joista suurin osa on myös enemmän tai vähemmän falsifioitavissa olevia. Vaikka väitteideni tueksi ei aina olekaan kattavaa todistusmateriaalia (aihetta käsittelevien tutkimusten puuttuessa), niin periaatteessa useat väitteeni on osoitettavissa vääriksi empiirisen tutkimuksen avulla. Esim. kirjassa esitetään seuravia väitteitä ja teorioita:
1. Sukupuolirooliteoria, eli mistä sukupuolirooliodotukset ovat peräisin ja miten niitä voi muuttaa
2. Selitys sille, miksi juuri naisia huoritellaan, mutta miehiä ei.
3. Kaksoispalkkateoria, eli että naiset saavat tuloja sekä työstä että miehiltä.
4. Esitetään väite, että naiset saavat enemmän hyötyjä seksuaalisuutensa avulla työelämässä kuin miehet.
5. Esitetään teoria siitä, mistä johtuu se, että suurin osa sairaanhoitajista on naisia
6. Esitetään teoria, miksi naiset tekevät vähemmän aloitteita kuin miehet.
7. Kerrotaan, miksi yhteiskunnassa on sellainen traditio, että miesten on maksettava treffeillä
8. Kyseenalaistetaan palkkatasa-arvokäsitteen kelvollisuus sukupuolten välisen tasa-arvon indikaattorina.
Ja paljon muuta.
Mielellään kuulisin kritiikkiä tai analyysiä siitä, pitävätkö nuo teoretisointini paikkansa vaiko eivät. Ja jos eivät pidä, niin miksi eivät. Se, että väitetään vain jotakin epätieteelliseksi ei ole kiinnostavaa eikä vie keskustelua mihinkään.
Ja se että minä esitän runsaasti falsifioitavissa olevia väitteitä on jossain määrin poikkeuksellista verrattuna diskurssien tutkimuksen tai feministisen tutkimuksen valtavirtaan. Eli siitä vain tekemään omia tutkimuksia esittämieni hypoteesien pohjalta ja sitten voittekin tulla näyttämään minulle esim., että "Ei se noin ole, tein asiasta tutkimuksen ja tulin siihen johtopäätökseen, että naiset eivät saa miehiä enempää etuja seksuaalisuutensa avulla työelämästä."
Joo. No miksi suurin osa sairaanhoitajista on naisia?
ja voisiko olla toisin?
Tästä olisi kiva lukea härmäläinen vastine Pinker vs. Spelke -debatille.
Itse oon kyllä sitä mieltä että monen miehen markkina-arvoa NOSTAISI opiskelu sairaanhoitajaksi;) Mies-insinöörejä taas on Suomi pullollaan...
"Joo. No miksi suurin osa sairaanhoitajista on naisia?"
- - miehiä ei hakeudu juurikaan
hoitoalalle, koska (1) potilaat eivät halua heitä yhtä paljon kuin
naishoitajia käsittelemään alastonta vartaloaan, (2) hoitajan ammatti ei ole miehen seksuaalisen markkina-arvon kannalta optimaalinen valinta ja (3) työpaikalla miehet määrätään useammin tekemään vaarallisimmat
ja raskaimmat työt, joita muut eivät suostu tekemään.
"Itse oon kyllä sitä mieltä että monen miehen markkina-arvoa NOSTAISI opiskelu sairaanhoitajaksi;) Mies-insinöörejä taas on Suomi pullollaan..."
Juu, se on totta, että hoitajan ammatti ei ole huonoimmasta päästä miehen markkina-arvon kannalta, mutta ei parhaimmastakaan. Mieluummin kannattaa lukea lääkäriksi.
Paremmin ilmiö tulee esille joiden matalapalkkaisten ja feminiinisiksi miellettyjen matalapalkka-alojen suhteen, kuten "Siwan kassa" tai "siivooja", joiden valitseminen mieheltä tarkoittaa suunnilleen samaa kuin seksielämän lopettaminen.
"Miksi nimenomaan miehet tekevät aloitteita, miksi naisia huoritellaan mutta miehiä ei?"
Kiinnostavampaa on, miksi ihmisten jokapäiväinen kiinnostus maailman jakamiseen kahteen näennäisen selvärajaiseen sukupuoleen saa toimia myös ihmistieteellisessä tutkimuksessa kyseenalaistamattomana kategorisena lähtökohtana analyysille. Sen sijaan, että pohdittaisiin, kuinka tarkalleen ottaen sukupuolten kahtiajakoon liittyvä koheesio saadaan aikaan, otetaan kategoriat mies ja nainen valmiina ja väistämättöminä, aivan kuin niihin itseensä ei liittyisi monimutkaisia ylläpitäviä valtasuhteita. Jos sanon, että olen heteroseksuaalinen mies, mutta minua on huoriteltu ja minua kohtaan tehdään enemmän jotakin sellaista kuin "aloitteita" kuin mitä itse teen, onko kyseessä tilastollisesti irrelevantti tapaus? Ja jos kyseessä on mainituille eriyttämättömille kategorioille "mies" ja "nainen" rakennetun tilaston puitteissa irrelevantti tapaus, tapaus voi silti johtaa tarpeeseen tarkastella lopunkin aineiston eheyttä kriittisesti.
"Kiinnostavampaa on, miksi ihmisten jokapäiväinen kiinnostus maailman jakamiseen kahteen näennäisen selvärajaiseen sukupuoleen saa toimia myös ihmistieteellisessä tutkimuksessa kyseenalaistamattomana kategorisena lähtökohtana analyysille."
Kyllä se on kirjassa yritetty selittää. Tarkastelun kohteena ovat heteroseksuaaliset pariutumismarkkinat, jossa mies ja nainen määräytyvät sen fyysisen seikan mukaan, mitä jalkovälistä löytyy. Eli fyysinen mies voi ottaa vain miehen position noilla markkinoilla.
"Jos sanon, että olen heteroseksuaalinen mies, mutta minua on huoriteltu ja minua kohtaan tehdään enemmän jotakin sellaista kuin "aloitteita" kuin mitä itse teen, onko kyseessä tilastollisesti irrelevantti tapaus? "
No jos mies ei tee esim. ollenkaan aloitteita, niin on väitämätöntä, että hänelle tehdään enemmän tai yhtä paljon aloitteita naisten toimesta. Ja kyllähän rock- tai urheilutähdille tehdään varmaan paljonkin aloitteita. Suurelle osalle miesten markkina-arvohierarkian alapäästä ei tehdä juuri koskaan aloitteita.
Voihan miehiä tietenkin teknisesti huoritella, mutta tuskin se on sinulle psykologisesti ottaen kovinkaan paha paikka.
Laasonen: Kyllä se on kirjassa yritetty selittää. Tarkastelun kohteena ovat heteroseksuaaliset pariutumismarkkinat, jossa mies ja nainen määräytyvät sen fyysisen seikan mukaan, mitä jalkovälistä löytyy. Eli fyysinen mies voi ottaa vain miehen position noilla markkinoilla.
- ja mikäs luonnollinen itsestäänselvyys tuo sitten on? Mikä tieteellinen fakta tämä ilmeisen mielivaltainen määritelmäsi on? Tuskinpa on mikään kiistaton tutkijayhteisöä yhdistävä käsitys, että heteroseksuaalisuus olisi yhtä "millaiset värkit on jalkovälissä".
Millä markkinoilla kalastaa mies (with a cock and balls) joka hakee partneria tyyppiä chick with a dick? Trans-chick kun yleensä määrittelee itsensä naispuoliseksi toimijaksi markkinoilla jos toisillakin, ihan tuosta erikoisyllätyksestä riippumatta. Laasosen käsitys jopa heteroseksuaalisuudesta on niin mutua ja niin simppeli, ettei tuo nyt kyllä riitä vakavan keskustelun pohjaksi.
Tulta syöksevä lintu kirjoitti: "Kiinnostavampaa on, miksi ihmisten jokapäiväinen kiinnostus maailman jakamiseen kahteen näennäisen selvärajaiseen sukupuoleen saa toimia myös ihmistieteellisessä tutkimuksessa kyseenalaistamattomana kategorisena lähtökohtana analyysille. Sen sijaan, että pohdittaisiin, kuinka tarkalleen ottaen sukupuolten kahtiajakoon liittyvä koheesio saadaan aikaan, otetaan kategoriat mies ja nainen valmiina ja väistämättöminä, aivan kuin niihin itseensä ei liittyisi monimutkaisia ylläpitäviä valtasuhteita."
Minä sanon: nojaa, onneksi yllä kuvaamallasi tavalla eivät höpsöttele juurikaan muut kuin Laasonen ja muutama faninsa, joista lienee niistäkin osa bloggarin itsensä sivupersoonia. Eli ei ihmistieteissä onneksi niin yksivakaisesti ajatella kuin alussa spekuloit. Ja tällä blogillahan nyt ei ole ihmistieteiden eikä muidenkaan tieteiden kanssa mitään tekemistä. Kuvaamallasi tavalla "ajattelee" vain Laasonen ja pari kaveriaan.
Laasonen: Voihan miehiä tietenkin teknisesti huoritella, mutta tuskin se on sinulle psykologisesti ottaen kovinkaan paha paikka.
-- ja mistähän sinä tuon päättelet? onko sitten oikein, että naisia loukataan huorittelemalla? Loukkaako huoraksi nimittely sitten käsityksesi mukaan "psykologisesti" naisia? Saako naisia huoritella? Miksi oletat, että olisi selviö, ettei huorittelu loukkaisi miehiä tai ainakin joitakin miehiä tai vaikka monia miehiä? Mihin ihmeeseen sinä nämä mutusi perustat?
"- ja mikäs luonnollinen itsestäänselvyys tuo sitten on? Mikä tieteellinen fakta tämä ilmeisen mielivaltainen määritelmäsi on? Tuskinpa on mikään kiistaton tutkijayhteisöä yhdistävä käsitys, että heteroseksuaalisuus olisi yhtä "millaiset värkit on jalkovälissä"."
No, tuo on minun heteroseksuaalisten pariutumismarkkinoiden kontekstista kumpuava määritelmä. Oleellista on, että joku määritelmä on olemassa, jotta tiedetään, ketkä ovat miehiä ja naisia. Ei kai tutkijayhteisössä ole tarkoituskaan olla mitään pakotettua konsensus-määritelmää.
"Millä markkinoilla kalastaa mies (with a cock and balls) joka hakee partneria tyyppiä chick with a dick? Trans-chick kun yleensä määrittelee itsensä naispuoliseksi toimijaksi markkinoilla jos toisillakin, ihan tuosta erikoisyllätyksestä riippumatta."
Minä en tunne tarkemmin kuin heteroseksuaaliset markkinat ja jos mies (with a cock and balls) etsii jotain muuta kuin fyysistä naista, niin ei hän ainakaan heteroseksuaalisilla markkinoilla toimi. Muita markkinoita voi tietysti jäsentää esim. homomarkkinoihin, lesbomarkkinoihin tai lukuisiin muihin, mutta minä en osaa noista muista markkinoista sanoa juuri mitään, kun en niitä tunne.
"onko sitten oikein, että naisia loukataan huorittelemalla?"
Minä en ole moraaliteorioiden asiantuntija, eikä minua edes kiinnosta oikein/väärin kysymykset. Kyse asiaa joltakin moraalifilosofilta tai vaikkapa kadun-miehelt/naiselta.
"Loukkaako huoraksi nimittely sitten käsityksesi mukaan "psykologisesti" naisia?"
Kyllä se käsitykseni mukaan loukkaa.
"Miksi oletat, että olisi selviö, ettei huorittelu loukkaisi miehiä tai ainakin joitakin miehiä tai vaikka monia miehiä?
Voihan se joitakin miehiä loukata, mutta eiköhän se kuulosta miehistä yleisesti ottaen lähinnä koomiselta. Miehiä haukutaan yleensä "homoiksi", "akoiksi", "pelkureiksi" tai "runkkareiksi". Niitä kannattaa käyttää mieluummin, jos aikumuksena on haukkua miehiä kuin "huorittelua".
Itse en tajua miksi pitää ryhtyä hakemaan noita poikkeuksia/ääriesimerkkejä kuten vaikka trans-chickejä tai dikkejä..Laasanen on rajannut tutkimuskohteensa hyvin ja hänen ajatuksensa liippaavat läheltä todella monen ihmisen elämää suurempia kysymyksiä (kuka saa ja kenelle annetaan?).
Kaksijakoisen mies-nainen -erottelun haastava pervotiede on silleen ihan mielenkiintoinen kuriositeetti, mutta mun on edelleen vaikea nähdä mitä annettavaa sillä olisi heteroseksuaalisille pariutumismarkkinoille? Musta näihin markkinoihin pätee aivan sama mitä joku on sanonut älykkyydestä/ IQ:sta (koskien siis älykkyystutkimuksen kriitikkoja ):
"you can hide it, you can deny it, but it doesn’t go away"
Henkan teoriaa tukee muuten sekin, että Thaimaassa moni mies on vaihtanut sukupuolta päästäkseen prostituoiduksi!
"Mielellään kuulisin kritiikkiä tai analyysiä siitä, pitävätkö nuo teoretisointini paikkansa vaiko eivät. Ja jos eivät pidä, niin miksi eivät. Se, että väitetään vain jotakin epätieteelliseksi ei ole kiinnostavaa eikä vie keskustelua mihinkään."
Vetoat tieteellisyyteen silloin kun sinulle sopii ja kun ei, sanot keskustelua epäkiinnostavaksi. Ei se Henry niin mene. Olet saanut kritiikkiä lähtökohdistasi, jotka jo sellaisenaan ovat ongelmallisia.
Heteroparinmuodotusta tapahtuu huomattavasti enemmän muilla tavoilla kuin iskemällä. Työtoveruussuhteesta syntyy seksisuhde ja siitä parisuhde. Opiskelijatoverit äheltävät kännissä bileiden jälkeen ja siitä syntyy vuosia kestävä liitto. Ihmiset ajautuvat suhteisiin ilman, että niitä erityisesti tavoittelevat.
Ihmiskäsityksesi on liian yksinkertainen.Et ota huomioon heteroelämän koko kirjoa vaan yksinkertaistat sen simppeliin pillun- ja munanmetsästykseen. Erityisesti olet miesvihamielinen. Esität miehen brutaalina olentona, joka haluaa naisilta vain seksiä (mutta ei sitoutumista)ja joka haluaa vain hyvännäköisiä naisia. Ensinnäkin kauneus on katsojan silmässä. Toiseksi on paljon miehiä, jotka arvostava naisessa muita ominaisuuksia, älykkyyttä, huumorintajua, sitä, että naisella on samoja kiinnostuksen kohteita kuin itselläkin, kuin kauneutta. Monet suhteethan syntyvät harrastuspiireissä. Teoriasi toimiin vain jos lähtökohdat ovat sitä, mitä väität niiden olevan.
Väitteidesi ongelma on todistusvoima. Et voi sanoa mitään yleistä heteroiden pariutumisesta vain sellaisen ryhmän perusteella, joka kruisailee baareissa pillun ja munan perässä.
Puhut todellisuudesta. Miten olet tutkinut tätä todellisuutta? Oletko tehnyt kyselytutkimuksen, jossa on edustava otos, vai perustatko todellisuuden havainnoinnin kaiken maailman nettikeskustelujen pohjalle pohtimatta lainkaan sitä, kuka kirjoittaa. Kuten tiedät netissä voi esiintyä vastakkaisen sukupuolen edustajana, ottaa monta sivupersoonaa jne.
Ongelma ei ole pelkästään väitteesi vaan myös pohja, jolle ne rakennat.
Joo, ihmissuhteet on monimutkaisia, sattumakin vaikuttaa paljon mutta viekö tämä pois Henkan teorialta..Ei musta läheskään kokonaan, voihan rationaalisen valinnan/ itsekkään geenin teoriakin selittää monia ihmisten irrarionaaliselta vaikuttavia seikkoja.
Eli tarkoitan vain ettei maailmaa kannata liikaa toki tarkastella Henkan lasikupumallin takaa, mutta sen vahvuus on siinä että se tuo keskusteluun muutamia yllättäviä väitteitä/hypoteeseja.
Tähän liittyen, nuo anonyymin valitsemat kumppanikriteerit "joita monet miehet tarvoittelavat pelkän pillunmetsästämisen sijaan" - älykkyys, huumorintaju, samanlaiset kiinnostuksenkohteet jne, tuskin noita kukaan edes parinvalintapreferenssejä kartoittavia kyselytutkimuksia kannattava kiistää - nuo kun ovat niitä preferenssejä jotka ovat yhtä arvostettuja molemmilla sukupuolilla ja muistaakseni vielä tärkeempiä kuin ulkonäkö/status. Näin ainakin muistaakseni siinä evoluutiopsykologi-Bussin kuuluisassa tutkimuksessa...
MUTTA, eikö tiede pyri juuri näkemään mielenkiintoisia eroja? Ja mielestäni tuo Henkan ja Bussin ero mieltymyksissä - naiset arvostavat statusta miestä enemmän, miehet ulkonäköä - on niin brutaali fakta ettei sitä voi unohtaa humanistisella ihmiskäsityksen esiintuomisella.
Niin, ja siis ssen verran vielä omista mieltymyksistä että vaikka en olekaan ihmissuhteiden käytännöllinen asiantuntija, niin edes minä en väitä että naiset viihtyvät rikkaiden/muuten statusta omaavien miesten seurassa koska niillä on valtaa/he osaavat pelata lajia X hyvin. Taitavat viihtyä koska heillä on mukavaa...
Mutta kyllä tuo mukavuus kytkeytyy esim. itsetunnon kautta aika moneen Henkan teorian kannalta olennaiseen juttuun,esimerkiksi miehen yhteiskunnalliseen asemaan jne.
"Vetoat tieteellisyyteen silloin kun sinulle sopii ja kun ei, sanot keskustelua epäkiinnostavaksi."
En minä ole varmaan koskaan vedonnut tieteellisyyteen. Päinvastoin minua kiinnostaa miten asiat oikeasti ovat, oli sanojana sitten "amis" tai "professori".
"Ensinnäkin kauneus on katsojan silmässä."
Eri mieltä tuosta, jos tarkoitat että kauneuskäsitykset vaihtelevat suuresti ihmisten välillä.
"Toiseksi on paljon miehiä, jotka arvostava naisessa muita ominaisuuksia, älykkyyttä, huumorintajua, sitä, että naisella on samoja kiinnostuksen kohteita kuin itselläkin, kuin kauneutta."
Sanovat kyllä arvostavansa kysyttäessä, mutta itse en usko noiden piirteiden merkittävyyteen, kuin vasta sitten, kun riittävä ulkonäöllinen taso on saavutettu.
"Puhut todellisuudesta. Miten olet tutkinut tätä todellisuutta? Oletko tehnyt kyselytutkimuksen, jossa on edustava otos, vai perustatko todellisuuden havainnoinnin kaiken maailman nettikeskustelujen pohjalle pohtimatta lainkaan sitä, kuka kirjoittaa. Kuten tiedät netissä voi esiintyä vastakkaisen sukupuolen edustajana, ottaa monta sivupersoonaa jne."
Tietekin yksittäisissä keskusteluissa voi tuollaista esiintyä, mutta kun lukee 9 vuoden aikana kymmeniä tuhansia nettikeskusteluita, niin kyllä siltä alkaa nousta esille tyypilliset kuviot, kuten naisille tyypillinen huolestuminen "miesten pornon katselusta parisuhteessa".
Mielestäni nettikeskustelut antavat parasta tietoa pariutumismarkkinoiden todellisuudesta, sitten voi lisäksi lukea pelimiesten oppaita ja nettiartikkeleita ja osallistua itse markkinoille. Juuri mitään kelvollisia tieteellisiä tutkimuksia ei edes ole olemassa suurimmasta osasta ilmiöistä pariutumismarkkinoilla.
Eli olen kyllä mielestäni tutustunut todellisuuteen niin paljon kuin mahdollista ja kirja perustuu tuon todellisuuden hamottamisen ja tieteellisen lähdemateriaalin yhdistämiseen - tavoitteena sanoa kuinka asiat ovat valitun viitekehyksen näkökulmasta. Tietenkin asiasta voi olla eri mieltä, mutta jos minun selitykseni ei kelpaa, niin se haastaa sinut tai lukijan ylipäänsä tarjoamaan paremman selityksen.
"Ongelma ei ole pelkästään väitteesi vaan myös pohja, jolle ne rakennat."
Kirja on minun selitykseni pariutumismarkkinoiden toiminnasta. Kuuntelen kyllä mielelläni, jos jollakin tarjota parempia selityksiä.
"edes minä en väitä että naiset viihtyvät rikkaiden/muuten statusta omaavien miesten seurassa koska niillä on valtaa/he osaavat pelata lajia X hyvin. Taitavat viihtyä koska heillä on mukavaa..."
Psykologisella tasolla koettu syy voi olla ihan muu kuin vaihtoteoreettinen selitys. Ihmisethän valitsevat sellaisia partnereita, joihin he tuntevat rakkautta ja attraktiota. Eivät ihmiset useinkaan edes mieti siihen rationaalisia syitä. Voidaan kuitenkin havaita, että naisilla on tapana kokea attraktiota valtaa ja rahaa hallitseviin miehiin, vaikka naiset eivät tietoisesti tavoittelisikaan tuollaisia miehiä.
Eli psykologisen tason selitys voi olla tuo, että "naisilla on mukavaa rikkaiden ja vallassa olevien miesten kanssa", mutta se ei kuitenkaan selitä, miksi naisilla on mukavampaa tuollaisten miesten kanssa kuin vaikkapa "kalapuikkoviiksisten työttömien äijien kanssa".
”Väitteidesi ongelma on todistusvoima. Et voi sanoa mitään yleistä heteroiden pariutumisesta vain sellaisen ryhmän perusteella, joka kruisailee baareissa pillun ja munan perässä. Puhut todellisuudesta. Miten olet tutkinut tätä todellisuutta? Oletko tehnyt kyselytutkimuksen, jossa on edustava otos”
Kyselytutkimuksia on tehty paljon. Laasasen esille nostama ilmiö on dokumentoitu hyvin. Laasasen Gradun sivulta 71 löytyy mm. seuraava taulukko:
Taulukko 3 Eri parisuhdemuotojen yleisyys (%) eri tuloluokissa (nettotulot
euroa/kuukaudessa) 36 - 55 -vuotiailla miehillä Suomessa.
Tulot euroa/kk Naimisissa Avoliitto Suhde Yksin Yht. % (N)
Alle 580 euroa 34% 17% 6% 43% 100 (35)
581-920 euroa 60% 11% 6% 23% 100 (80)
921-1250 euroa 76% 9% 5% 9% 100 (119)
1251-1580 euroa 79% 8% 7% 7% 100 (103)
Yli 1580 euroa 91% 5% 2% 2% 100 (101)
Haavio-Mannila & Kontula (1993, 220).
"Eli psykologisen tason selitys voi olla tuo, että "naisilla on mukavaa rikkaiden ja vallassa olevien miesten kanssa", mutta se ei kuitenkaan selitä, miksi naisilla on mukavampaa tuollaisten miesten kanssa kuin vaikkapa "kalapuikkoviiksisten työttömien äijien kanssa"."
Joo, samaa mieltä. Tämä on hiukan sama asia kuin evoluutiobiologiassa on kahdenlaisia selityksiä, proksimaattisia ja ultimaattisia. Proksimaattinen selitys on just tuo motiivin (esim. mukavaa) liittyvä selitys, ultimaattinen taas palautuu evolutiiviseen syyhyn (miehen statuksen tunnistaminen on tuonut naiselle eli siis myös jälkeläisille lisääntymisetua, noin niinku geenin näkökulmasta).
Eli siis nykynaiset eivät todellakaan pyri valitsemaan korkean statuksen miehiä koska he haluavat että heidän lapsillaan olisivat hyvät geenit, vaan koska
heidän aivoissaan tietyt alueet aktivoituvat tunnistaessaan vihjeitä miehen sosiaalisesta asemasta, ja he kokevat mielihyvää kun kumppanissa on näitä tiettyjä piirteitä.
...uskonki ett tulevaisuudessa henkan teorian monia väitteitä voidaan tutkia ihan laboratorio-olosuhteissa baarissa. Kiinnitetään muijan päähän jonkinlainen PET/fMRI/tms. -laite, ja tsekataan mitä tapahtuu kun juttelemaan tulee jalkapalloilija (tai suomessa mielummin jääkiekkoilija) tai sitten Siwan kassa ja verrataan aivokuvia, naisen hormonitasoja, pöksyjen kastumista jne.
Voitaisiin myös tutkia laitteella joka rekisteröi katseen tarkan suunnan - ja ollaan tutkittukin - mihin ja miten nopeesti naisen/miehen katse kiinnittyy potentiaaliseen kumppaniin ja huomattaisiin että nainen huomaa usein miehen paljon nopeemmin kuin mies naisen.
Tai sitten sosiaalipsykologi voisi pienessä ryhmässä seurata naisten keskinäistä nokittelu/kilpailua kun paikalla saapuu alfa-uros. Tässä olisi gradun aihe myös keskusteluanalyysistä tms. innostuneelle!
Ensinnäkin Haavio-Mannilan ja Kontulan taulukko ei todista Henryn sitä väitettä todeksi, että kaikki naiset heteronaiset etsivät rikasta miestä ja kaikki heteromiehet markkina-arvoltaan arvokasta naista. Taulukko ei kerro mitään naisten markkina-arvosta.
Toiseksi taulukkoa voi selittää esimerkiksi se, että avioliitto ja vakaa parisuhde on hyväksi työuralle. Kun on yksityiselämässä kaikki hyvin, jaksaa panostaa koulutukseen ja tulojen hankkimiseen.
"Kyselytutkimuksia on tehty paljon"
Siis sellaisia, joissa on kysytty seksi- ja parisuhdepreferenssejä ja miten suhteet ovat muotoutuneet?
"mutta kun lukee 9 vuoden aikana kymmeniä tuhansia nettikeskusteluita, niin kyllä siltä alkaa nousta esille tyypilliset kuviot,"
Niin ne trendit, joita ilmenee nettikeskusteluja käyvien keskuudessa. Niistä ei voi tehdä yleistäviä johtopäätöksiä kaikista heteroista. Eihän nettikeskustelujen pohjalta voi sanoa mitään poliittisten puolueiden tai yksittäisten poliitikkojen kannatuksesta. Edustavassa otoksessa on kaikki ikä-, sosiaaliset- ja maantieteelliset ryhmät mukana. Eihän Suomen Gallupkaan tai Taloustutkimus tee tutkimuksia seuraamalla soneraplazaa. Kysymyspatteri annetaan 1000 -1200 eri ryhmiä edustaville suomalaisille.
Joku ehdotti, että bloginpitäjä voisi tarjota artikkelia tieteellisiin julkaisuihin, ja sanoi ettei Naistutkimukseen varmasti otettaisi tällaista. Kyllä siellä on ennenkin julkaistu kaikenlaisia perseenpisteytykseen perustuvia proseminaaritöitä, kannattaa koittaa. Ei pidä kuitenkaan säikähtää, jos tällaiset tulevat lytätyksi. Ja voi olla että lehteen löytyy nykyään tarpeeksi oikeaakin tutkimusta.
Joku ehdotti, että bloginpitäjä voisi tarjota artikkelia tieteellisiin julkaisuihin, ja sanoi ettei Naistutkimukseen varmasti otettaisi tällaista. Kyllä siellä on ennenkin julkaistu kaikenlaisia perseenpisteytykseen perustuvia proseminaaritöitä, kannattaa koittaa.
Oho! Jopa on piru merrassa kun siellä sorrutaan tuollaiseen positivismiin. Perseenpisteytyshän on selvästi kvantitatiivista tutkimusta, vaikka ainoa syvemmälle tunkeutuva tapa analysoida perseitä on tietenkin kirjallisuustieteellinen. Ehdotan, että joku kirjoittaa mitä pikimmin artikkelin Persetekstejä ja tekstuaalisia perseitä - takapuolen rakentuminen heteronormatiivisessa diskurssissa.
Kyllä tämä sitten viihteellistä luettavaa. Ihmissuhteiden teoretisointi ja mallintaminen niin nais"tutkimuksen" kuin taloustutkimuksen kautta tuottaa erikoisen maailman.
Sitten aivan pseudotieteellistä empiiristä dataa. Olen nelikymppinen mies, joka on saanut naista aina. Jos jotain näiltä naisilta olen käyttäytymispsykologiasta oppinut, niin näin se menee:
parikymppisenä, poninhäntäisenä atleettina ilman merkittävää fiskaalista asemaa viehätin luonnollisesti oman ikäryhmäni naisia. Osa näistä toivoi luonnolisesti pitkää parisuhdetta, mutta osalle olin vain pala arkea, casual sex, eli nykynuorten kielellä vakipano tai baaripoka. Toisaalta punkkaan päätyi myös seikkailunhaluisia, omaan avioliittoonsa tympääntyneitä nelikymppisiä rouvia, joille pitkät hiukset, tyylikäs pukeutuminen ja sujuva ilmaisu olivat todellinen turn-on.
Johtopäätös: nuori, seksuaalisesti kyvykkään oloinen uros viehättää naisia ikään tai asemaan katsomatta.
Näin piirun verran yli nelikymppisenä tuo nuori atleetti on jo lähtenyt ja tilalle on tullut ohimoiltaan harmaantunut, vatsoittunut ja vaurastunut johtaja, joka kompensoi haihtunutta nuoruuttaan erittäin suurella moottoripyörällä. Ja kas: edelleen naismarkkinoilla käy viuhka. Nyt oman ikäiseni, eronneet espoolaisrouvat käyvät kiinni toiveissaan elintasonsa säilyttäminen aikaisemman johtaja-aviomiehen lähdettyä tulojaan siirtämästä pikkuvaimon luottokorttikrediittiin. Toisaalta olen itse iloisesti yllättynyt nuorten, siis kannaltani todella nuorten 20+ naisten kiinnostuksesta.
Johtopäätös: raha kaunistaa ja poistaa vatsaa.
Ja nyt, arvoisat tutkijat, vetäkääpä tästä teoriaa.
"Ja nyt, arvoisat tutkijat, vetäkääpä tästä teoriaa."
Yksittäistapaukset on usein mielenkiintoisia mutta en ehkä lähtis tolta pohjalta naismenestystäsi teoretisoimaan suhteessa Henkan teroriaan muutenkun että onhan sussa varmaan joitakin persoonallisuuspiirteitä jotka on ovat pysyneet suht samoina kaksikymppisestä..(tuskin oot esim. kovinkaan ujo?). Ja jotka siis edesauttavat herumista.
(Toki tuossa kertomuksessas ei paistanu nopeasti silmään mikään mikä olisi Henkan terorian vastaista, päinvastoin)
Toinen vaihtoehto, näin tieteelliseksi heittäydyttäessä, on että oot trolli/feikki, ATM-keskusteluissa harvoin näkee YTM-miehiä:)
Seksuaalisuus on äärimmäisen ongelmallista eurooppalaisen kulttuurin historiassa koska siitä on tehty katolisen kirkon voimalla tahallisesti ongelma.
Vaikka seksuaalisuutta ei olekaan vuosisatojen varrella katolisen kirkon valtapelissä "kielletty" niin seksuaalinen identiteetti on nimenomaan häpäisty järjestelmällisesti ja tehokkaasti.
Seksuaalisuus on edustanut kirkon diskurssissa uhkaa ja epäpuhtautta. Maallista, siis ei-kirkollista ja nimenomaan tämän voima-asetelman, pyhän dikotomian takia naimattomat papit ovat "pyhempiä" ja parempia kuin tavalliset ihmiset. Ja oikeutettuja käskyttämään ja tuomitsemaan muita ihmisiä.
Häpäisemällä ja halveksimalla on tavallaan jopa korostettu seksuaalisuutta - mutta nimenomaan negaatioiden kautta.
Kun valtapelissä yksilön seksuaalisuudesta tehdään yksioikoisesti hävettävä uhka ja saastainen niin aiheutetulle yksilön lisääntyvälle ahdistukselle tarjotaan uskonnollinen /feministinen /sovinistinen ratkaisu ryhmälle alistumisen kautta.
Häpäisy on keino liittää ja määrittää. Ryhmän ja alunperin heimon päämäärien voimistamiseksi.
Siirtymäriittien tärkein funktio on aina ollut häpäisy.
Häpäisy on kaikkien kulttuurien, varsinkin "soturikulttuurien" manipulaatiokeino siirtää nuori havainnoivasta yksilöstä ryhmää toteuttavaksi, kelpaavuutta kerjääväksi ja alistuvaksi jäseneksi. Hämmentää ja vieraannuttaa yksilö itsestään, jotta uusi varmuus ja hyväksyntä annettaisiin vain ryhmän ihanteiden kautta. Heimon tarpeet ja päämäärät yli yksilön tarpeiden.
Mielenkiintoista on sitten se, mitä seksuaalikielteinen kristillisyys tai feminismi aiheuttaa yksilöiden seksuaalisuudelle.
Seksuaalisuuden dumppaaminen paradoksaalisesti yliseksualisoi yksilön sillä seksuaalisuus on täysin olennainen osa ihmisen olemusta. Jos sitä yritetään dumpata, seksuaalisuus iskee takaisin vääristyneenä mutta silti väistämättömänä osana ihmisen kokemusmaailmaa.
Jenkeissähän teiniraskauksien määrä on aivan yksi yhteen suhteessa siihen miten ankarasti seksuaalikielteisyyttä ja häpeää/puhtautta nuorten elinpiirissä korostetaan.
Seksuaalisuuden liittäminen tavoitteiden saavuttamiseksi parisuhteessa yliseksualisoi luonnollisen läheisyyden eli tuhoaa terveen intimiteetin.
Jotkut feministit kutsuvat sitä naisen itsetunnoksi tai tiedostamiseksi mutta todellisuudessa vain toistavat oman äitinsä keinogalleriaa ja avutonta perheväkivaltaa.
Foucault ja Queer-teoreetikot ovat pahasti metsässä. Yhteiskunnan ankarasti valvoma yksiavioisuus
(avionrikkojat kivitettäkööt) on luusereiden, ei eliitin kannalta edullista.
Markkinaliberalismi, jossa seksisuhteet järjestyvät vapaasti ihmisten halujen, kysynnän ja tarjonnan lakien mukaisesti, johtaa seksimarkkinoilla maisteri Laasasen kuvaamaan tilanteeseen. Statukseltaan korkeassa asemassa olevilla alfauroksilla on suuri määrä kumppaneita. Statukseltaan keskitasoiset miehet saavat kumppanikseen joitakin rumia naisia. Köyhät ja rumat miehet syrjäytyvät seksimarkkinoilta. Tämä siksi, ettei köyhällä miehellä ole mitään annettavaa naiselle. Naiselle on mieluisampi vaihtoehto olla vuosi avioliitossa alfauroksen, kuten elokuvaohjaajan tai professorin kanssa kuin kymmenen vuotta kirvesmiehen kanssa. Naisen on parempi odottaa ja jatkaa ylemmän statuksen miehen pyydystämistä kuin hyväksyä putkimiehen avioliittotarjous.
Vanhaa kommunistimottoa mukaillen: vapaa seksuaalisuus on vapaan ketun vapautta vapaassa kanatarhassa. Tai kukkotarhassa.
Jos köyhien runkkarimiesten ylijäämää ei saada rekrytoitua esimerkiksi sotatoimiin, yhteiskunnassa on vallankumouspotentiaalia todennäköisesti niin paljon, ettei se sitä kestä. Tästä syystä eliitin on suostuttava luopumaan luontaisesta etuoikeudestaan ainakin teoriassa. Mutta käytännössähän esimerkiksi feodaali-isännillä oli ns. ”ensiyön oikeus”.
Yksi mies-yksi nainen -periaate ja yhteiskunnan ankarasti valvoma elinikäinen monogamia on rumien naisten ja erityisesti köyhien miesten pelastus.
Lähetä kommentti