tiistai 12. helmikuuta 2008

Vaarallisia johtopäätöksiä

Profeministiblogi:
Laasasen käsitys miehistä seksuaalisuutensa armoilla sätkivinä eläiminä herättää tietenkin myös kysymyksen siitä, ovatko miehet lainkaan soveliaita sellaisiin vastuutehtäviin kuten esimerkiksi lainsäädäntätyö.
Hathattu:
Minä vetäisin samoista tutkimustuloksista ihan eri johtopäätökset. Naisethan ovat niiden perusteella kaikin puolin parempia ihmisiä kuin miehet. Mikäli tuo pitää paikkansa, vastustan ehdottomasti miesten äänioikeutta ja täysiä kansalaisoikeuksia. Miksi sellaiset itsehillintään kykenemättömät apinat saisivat osallistua yhteiseen päätöksentekoon?
Olen huolestunut siitä, että kirjan ennakkotietojen perusteella jo useampi kriitikko (kuten em. profeministimies ja nimim. Hathattu) on esittänyt, että miesten kansalaisoikeuksia pitäisi rajoittaa miesten biologisen ominaisuuden (miesten seksuaalisuus on enemmän biologista, eli kuten kansantieto sanoo, miehet ovat enemmän heppinsä vietävissä) perusteella. Kyseisissä kirjoituksissa on voimakas rasistinen pohjavire, jonka päämääränä näyttää olevan miesten syrjäyttäminen demokraattisista oikeuksista. Tuollaisella demokraattisesten oikeuksien rajoittamisen vaatimisella on lisäksi vaarana levitä esim. vammaisten tai värillisten oikeuksien rajoittamiseen - ja kaikkihan me tiedämme, mihin sellainen johtaa.

Itse olen sitä mieltä, että vaikka ihmisten välillä on biologisia eroja, sen ei tulisi vaikuttaa demokraattisiin oikeuksiin.

Miesfeminismiä Suomi24-palstalla:
  • Jos osaatte kuvitella miespuolisen telaketjufeministin, niin tässä olisi. Ja olen erittäin eri mieltä ko. kirjan kirjoittajan kanssa joka asiasta. Ihan joka. Ja voin myöntää, että en ymmärtänyt enkä allekirjoita teorian sopivuutta ihmissuhteisiin.
  • Tämän kirjan idean on täytynyt lähteä siitä, että sen kirjoittajalla on huono itsetunto ja hän kokee itsensä tuoksi ei-niin-himoittavaksi-mieheksi. Ja kun piparia ei irtoa on se naisten seksuaalista valtaa.
  • Hyvä aihe tossa. Mä ajattelisin, että siitä tulee näiden nörttien, nössyköiden ja "kunnon miesten" raamattu. Sen tieteellisyyteen en kyllä vanno; pelkkä gradu ja niin edelleen...

3 kommenttia:

sdasfafasd kirjoitti...

Se on muuten erikoista että jos joku tulee kirjan kanssa, jonka mukaan naisilla on valtaa tai ylipäätään kirjan kanssa joka osoittaa että miehiä on olemassa muitakin luokkia kuin Jorma Ollila ja Tony Halme, niin sitä aletaan heti sörkkiä joka suunnalta.

Sitten lopun ajasta feministimieliset väittävät että tässä ei ole kyse uhriuttamisesta ja vinkumisesta. Vaikka toisaalta he lyttäävät armotta kaiken joka ehdottaa että naisilla on valtaa, kykyä ja kädet. Ja sitä löytyy vielä paljon.

Anonyymi kirjoitti...

Olen kohta seitsemänkymmentä vuotta täyttävä ukkorahjus. Kuulun siihen sukupolveen, joka ei voinut mennä baariin "pillua vonkaamaan", kuten näillä sivuilla hauskasti sanotaan. Siksi olenkin mielenkiinnolla seurannut tätä naisten hinnanmuodostukseen liittyvää keskustelua.
Kesti hetken, ennen kuin ymmärsin, että kysehän on aivan selvästä asiasta, joka omassa nuoruudessani näkyi kirkkaana kuin keväinen päivä.
Tuohon aikaan ei ollut pillereitä ja maalaiskylän kaupasta ei saanut edes kondomeja. Kovimmassa himoiässä olevan nuoren miehen oli todella vaikea saada naista, sillä "panon" hintana oli vähintäänkin kihlaus. Jos nuorukaisella ei ollut omaisuutta edes tulossa (itse olin köyhän talon poika)tytön isä tavallisesti piti huolta, ettei köyhimys pitkään kolkutellut aitan ovella. Isän ja tytön yhteisin ponnistuksin löytyikin yleensä joku varakkaan talon poika, joka sai prinsessan ja puoli valtakuntaa.
Silloin peli oli selkeä: rengit naivat piikoja ja talollisten pojat toisten talollisten tyttäriä. Kirkkoherran tytär taas saattoi avioitua nimismiehen pojan kanssa. Myös asemapäällikön poika kävi laatuun. Ja mitä kauniimpi tyttö, sen korkea-arvoisempi oli sulhanen. Siinä ei köyhä poika voinut kuin "vetää käteen" iltaisin. Jotkut suosivat myös lampaita, jopa lehmiä. Pojat harrastivat myös keskenään seksiä, se oli varmaan silloin yleisempää kuin uskotaankaan.
Se joka haluaa lähempiä tietoja lähihistoprian parinmuodostuksesta ja naisten vaatimasta hinnasta voi katsoa vanhoja kotimaisia elokuvia. Toki niissä rikkaan talon tyttö usein rakastui köyhään tukkilaiseen, mutta tämäpä olikin oikeasti insinööri tai ihan aatelinen. Näillä miehillä oli sitä karismaa, joka saattoi peitota rikkaudenkin naisen silmissä. Luultavasti nainen ajatteli, että noin komea (Tauno Palo) ja fiksu mies kyllä keksii keinon elättää hänet. Siispä seljälleen heinälatoon ja ylkää sisään.
No, nyt alan jaaritella. Tosiasia oli 50 vuotta sitten ja varmaan nytkin, että nainen valitsee. Hänellä on valta päättää, kuka saa ja kuka ei. Ei siinä miehen vinkumiset ja vonkaamiset paljon vaikuta. Jos takataskussa on tarpeeksi paksu lompsa asia on selväpirteinen. Rahalla saa, aina.
Tietysti biologian ja selvän kaupankäynnin ohessa miehen ja naisen välisissä suhteissa kulkee rakkaudeksi joskus kutsuttu juonne. Se voi sotkea pakan ja aiheuttaa epäsäätyisiä liittoja. Silmitön rakastuminen voi hetkellisesti jopa sekoittaa naisen kaupallisuuden tajun. Mutta kyllä hän pian tulee taas järkiinsä.

Henry Laasanen kirjoitti...

Mielenkiintoinen kirjoitus "Ukonrahjukselta" :-)