Keskiviikkona 20.2. klo 13.00 ja uusintana sunnuntaina 24.2. klo 17.15
"Seksi on naisten hallitsema resurssi", sanoo yhteiskuntatieteilijä Henry Laasanen. "Heteroseksuaalisilla pariutumismarkkinoilla naisten valuuttana on ulkonäkö, mies taas tarvitsee korkean statuksen käydäkseen kaupaksi. Ja statuksen hankkiminen vaatii mieheltä suuria investointeja."Kuunneltavissa tästä myös netissä.
Onko naisella seksuaalista valtaa ja miten hän sitä käyttää? Mitä tekemistä vähemmän kiinnostuksen periaatteella on pariutumisessa?
Muiden muassa näistä kysymyksistä Eve Mantu keskustelee Kaapin paikka -ohjelmassa Henry Laasasen kanssa. Laasaselta on äskettäin ilmestynyt naisten seksuaalisuutta käsittelevä kirja.
77 kommenttia:
Eva Mantu keskustelee .. hmm., toivottavasti kanssa KESKUSTELEE, eikä pukella kaikenmaailman feministisiä älyttömyyksiä sitten. (en tunne henkilöä, mutta nimi viittaa naiseen, jolloin voi aina olla varautunut pahimpaan)
Joka tapauksessa, oli miten oli, toivottavasti tämänkin ohjelman saa jossain vaiheessa WAV-muodossa tallennettua. No, mikä tahansa netissä kuunneltava formaatti tai tallennettava tiedosto käy kyllä tietenkin.
Tässähän alkaa melkein harmittaa, kun ei ole radiota - siitä olisi kerrankin jotain iloa ja hyötyä.
- Vortac
En oikein edes muista, mitä kysymyksiä esitettiin tai mitä vastailin. Enkä jaksa omia höpinöitäni kuunnella, mutta toivottavasti ei tullut kauheasti hölmöiltyä ja toivottavasti viihdearvo on riittävä. Jotakin lienee myös leikattu pois, koska taisimme nauhoitella hiukan yliaikaa.
Mikä radiokanava se muuten on? Voisin koettaa ainaski kertoa radion omistaville, että voisivat kuunnella.
Jeps, toi on varmaan aika stressaavaa, en mäkään jaksais muistaa moisia. Olis kuiteski kiva pystyä kuulemaan se lähetys niin kuulisi että onko tullu jotain nasevaa taas ilmojen halki korvalumpiooni suoltumaan. :)
- Vortac
Kanava on Yle radio 1. Siellähän on joku podcasting homma, millä ohjelman saa ilmeisesti netinkin kautta. Sen lisäksi tietoni mukaan ohjelma menee myös nettiarkistoon, jossa sen voi kuunnella myöhemmin.
Hm, no eipä näytä olevan vielä podcastina tai mp3:na tuota ohjelmaa. Täytyy toivoa, että piakkoin ilmestyy - siellä oli vain jokin suuuuuuuri tabu, kuten 'perheen rahankäyttö' .. joo, onpa HIRMUINEN tabu! Verrattuna naisten seksuaaliseen valtaan, tuo perheen rahankäyttö-'tabu' kyllä kuihtuu olemattomiin, haha.
- Vortac
En ole aikoihin kuullut yhtä näköalatonta ja lapsellista argumentaatiota. Taitavaa sinänsä: tuotteistaa oma seksinpuute kokonaiseksi pseudo-"teoriaksi"! :-) Julkisuuttahan saa aina kun liittää turinoihinsa maagisen sanan "seksi".
Kirjoittajalle suosittelen tutustumista sosiobiologisiin tarkasteluihin ihmisen seksuaalisuudesta. Infantiileimmat harhakäsitykset joutuisivat silloin tieteen kriittiseen valoon.
Nyt radio-ohjelman perusteella mies kitisee "saamattomuuttaan". Se ei vielä riitä teoriaksi asti.
Kuuntelin sattumalta puolet ohjelman lopusta. Tulipa vaan mieleen, että kirjan pääpointti kuvaa hyvin nyky-yhteiskunnan seksihulluutta: seksin näkyviin tuloksiin eli lapsiin ja heidän asemaansa ei oltu kiinnitetty mitään huomiota. Voisi olla hyvä mainita, että Suomessakin on jo 1970-luvulta lähtien tapettu yli miljoona seksituotetta äitinsä kohtuun. "Ei kuulunut asian tarkastelun piiriin".
Ihmettelen, eikö yhteiskutnatieteilijä näe jo omassa aiheenvalinnassaan länsimaisen yhteiskunnan hulluutta ja rappiota.
Joo, sain kuunneltua miltei kokonaan tuon haastattelun kuin ihmeen kaupalla.
Se mitä siitä jäi mulle henkilökohtaisesti mieleen, oli..
1) Hemmetin tylsä jaaritus ja asioiden hidas toisto = turruttavaa, sekä hiivatin tylsää. Aihe on mielenkiintoinen, mutta tätä ohjelmaa kuunnellessa sitä olisi kyllä helposti vaihtanut kanavaa, ellei olisi tiennyt etukäteen, mistä on kyse.
2) Unohdit (kai) mainita vastauksessasi siihen Mannun kysymykseen siitä että eikö naisetki näe hirveästi vaivaa ehostaakseen itteensä jne. että saavat, että naiset tekevät tämän saadakseen HUIPPUMIEHIÄ (ei sen takia, että YLIPÄÄTÄÄN saisivat, kuten miehet joutuvat tekemään). Pelkän seksin saamiseksi naisen EI TARVITSE TEHDÄ YHTÄÄN MITÄÄN. No okei, ehkä täytyy mennä baariin, siinä se. Tai jättää ilmoitus deitti.nettiin, jutella IRCissä, soittaa kelle tahansa miestuttavalleen tms. Mutta siis se ei ole käytännössä mitään siihen verrattuna, mitä miehet joutuvat tekemään. Siis PELKÄSTÄÄN SEKSIÄ halutessaan, naisten investointiVAATIMUKSET ovat olemattomat. (eri asia miten paljon nainen omasta tahdostaan meikkaa tai omien kuvitelmiensa perusteella, pointti on kuitenkin siinä, että naiset saavat helvetin helposti seksiä, miehet ihan käsittämättömien vaikeuksien ja vaivannäön kautta ainoastaan.)
Siis naiset tekevät tuon saadakseen niiltä kouralliselta muidenkin haluamia miehiä, jolloin naiset joutuvat kilpailutilanteeseen, koska kelpuuttavat vain huiput. (tämä on siis naisten nirsoutta, tavismies ei kelpaa, vaikka siltä saisi taatusti seksiä meikkaamatta ja säkkiin pukeutuneena, tai no ehkä sen säkin joutuu heivaamaan seksin ajaksi sivuun)
Lisäksi naiset tekevät tuota saadakseen IHMISSUHTEITA, ja niin edelleen - eli pelkän, puhtaan seksin saamiseksi naisen ei tarvitse omistaa mitään statusta, älyä, resursseja, tai muutakaan, ei edes kummoista ulkonäköä.
Tämä ei mielestäni tullut tarpeeksi selväksi - aihetta sivuttiin kyllä jossain toisessa yhteydessä, mutta jotenkin vähän leväperäisesti, niin että tässä yhteydessä se ei tullutkaan olleskaan selväksi.
Mutta toki tajuan, haastattelutilanne jne..
Eli tämä haastattelu oli huomattavasti tylsempi kuin se edellinen, eikä asiaa auttanut turha sivistyssanojen ja outojen lainasanojen käyttö kuten "attraktio" (ei tollasta voi radiossa sanoa, ilman että herättää tylsyyden kuulijassa, siis tavallisessa kuulijassa), jne..
Tässä haastattelussa kuulostit ihan jaarittelevalta, 'karismattomalta' (kuten eräs ohjelmaa kuunnellut nainen asian muotoili) pullonpohjalinssityyppiseltä valkotakkiselta kuivalta tiedemieheltä, sensijaan että edellisessä haastattelussa kuulostit persoonalliselta, hauskalta, asioita ajatelleelta ja tutkineelta hepulta, joka ymmärtää ihan omakohtaisestikin, mistä kaikessa on kysymys.
Toivottavasti tämä kritiikki ei herätä pahoja tuntemuksia, mutta tällainen kokemus mulla tuosta haastattelusta oli - ehkä petyin juuri siksi, että edellinen haastattelu oli niin eloisa ja veikeä, niin tämä olikin sitten pölyyntyneen kuivuuden oloinen.
Saa nähdä miten sitten käy kun päädyt televiisioon.. sinne melko varmasti kuitenkin vielä päädyt :)
Sen vaan sitten vielä kommentoisin, että 'viihdearvo' ei ollut kyllä tällä kertaa riittävä. Mutta sen verran pitää kehaista, että sulla kyllä pysyy hyvin ajatukset koossa ja pystyt aina vastaamaan itse kysymykseen seikkaperäisesti (vaikkakin tällä kertaa kovin jaarittelevan oloisesti), mulla ajatukset juoksevat sitä rataa, etten välttämättä pystyisi aina ihan koherentisti ilman sivupolkuja vastaamaan.
jälkikeskustelussa taas eräs aika iljettävä eukko tokaisi jotain tyyliin että eikö niillä kansanedustajilla ole muuta tekemistä kuin käpälöidä naisia.. no, toivottavasti sain sille pistetyksi jauhot suuhun, melkoisen saarnan tuohtuneena sille pidin, ja hän näytti selvästi kärsivältä. Naiset eivät selvästikään ole tottuneet siihen, että miehet eivät enää nielekään heidän feministisiä dogmiaan ja sokeaa uskoaan nimettömiin puskasta ampuja-akkoihin, vaan alkavatkin puhumaan naisten sanomaa vastaan.. sehän on ennenkuulumatonta, että ihan MIEHENPUOLIKAS alkaisi pykertämään jotain VASTAAN!
Mutta niin alkaa käymään.. ja toivottavasti naiset alkavat kärsiä siitä niin usein, että tajuavat menneensä liian pitkälle, ja alkavat jopa kuunnellakin sitä mitä miehillä on sanottavaa.
Ja siinä teet kyllä hyvää työtä, herra Laasanen - tarkoitan, että tässä naisten saamisessa kuuntelemaan miehiä olet suorastaan pioneeri, ja ehkä tarpeeksi maltillinen ollaksesi provosoimatta tahallasi ja turhaan ketään.
Mulla taas lieskat lentelevät kun näen epäoikeudenmukaisuutta, kuten valheita ja miesten sortoa, ja tätä moskaahan feminismi ja nykyinen yleinen asennemaailma on täynnänsä, niin että jos mulle meinaa jotain miestenvastaista soopaa ruveta tursuamaan, on syytä varautua, että siitä ei pienellä ja maltillisella reaktiolla selviä.
- Vortac
- Vortac
Kuuntelin Eve Mannun ohjelman.
Laasasen osuus oli erinomainen. Asiat hallussa, vastaili johdonmukaisesti.
Laasanen osoitti hyvin evoluutiopsykologisen teorian selitysvoiman. Merkitttävä panos realistiseen yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen. Hekanahon edustamalla sosiaalikonstruktivistisella queer-teorialla ei ole mitään mahdollisuuksia pärjätä selitettäessä parinvalintaa.
Lisää tällaista!
Vortac kirjoitti: "Pelkän seksin saamiseksi naisen EI TARVITSE TEHDÄ YHTÄÄN MITÄÄN. No okei, ehkä täytyy mennä baariin, siinä se. Tai jättää ilmoitus deitti.nettiin, jutella IRCissä, soittaa kelle tahansa miestuttavalleen tms. Mutta siis se ei ole käytännössä mitään siihen verrattuna, mitä miehet joutuvat tekemään."
Naiset saavat seksiä helposti, jos eivät aseta partnerille kovinkaan suuria vaatimuksia, mutta naiset asettavat ja se tuntuukin olevan Laasasen ongelma. On toki epistä, että naiset ovat itsenäistyneet ja naimisiinmenokaan ei ole enää välttämättömyys. Toisin sanoen naisilla on mahdollisuus valita, kenen kanssa seksiä harrastavat.
Kyllä mieskin saa seksiä, jos on valmis luopumaan laatukriteereistä, mutta jostakin syystä 40-vuotiaalle miehelle ei kelpaa 60-vuotias lihava pitkäaikaistyötön nainen.
"Nyt radio-ohjelman perusteella mies kitisee "saamattomuuttaan". Se ei vielä riitä teoriaksi asti."
Puute on yhteiskuntamme suurin ongelma. Yrität väistää keskustelun syntymisen yhteiskunnan keskeisestä ongelmasta vähättelemällä se jonkun luuserin henkilökohtaiseksi ongelmaksi.
Puute koskettaa satoja tuhansia miehiä maassamme, monet vain vaikenevat ongelmasta, koska se leimataan jokaisen yksilön henkilökohtaiseksi ongelmaksi, vaikka kyse on yhteiskunnan rakenteellisesta ongelmasta.
Samalla tavoin olisit voinut lama-aikana väittää työttömyyden johtuvan työttömän henkilökohtaisista puutteista tai laiskuudesta.
xoxo: "Kyllä mieskin saa seksiä, jos on valmis luopumaan laatukriteereistä, mutta jostakin syystä 40-vuotiaalle miehelle ei kelpaa 60-vuotias lihava pitkäaikaistyötön nainen."
40-vuotias, terve ja työssä käyvä mies todennäköisesti saa seksiä muultakin kuin 60-vuotiaalta, lihavalta pikäaikaistyöttömältä. Henri ei (käsittääkseni) puhu juurikaan kyseisestä ikäluokasta juuri siitä syystä että ero rupeaa tuossa vaiheessa olemaan jo tasoittunut.
Parikymppinen keskiverto mies ei välttämättä saa seksiä vaikka ei mitään kriteerejä pitäisikään.
Ihmeellistä kommenttia ylempänä Vortac-nimimerkiltä. Todella esimerkillisesti hoidettu haastattelu, Henry. Kiinostavaa asiaa ja kiihkoilematon asenne puolin ja toisin. Näin asioista pitää keskustella. Hyvä!
t. kollega
Onko tässä kaikessa nyt tosiaan kyse siitä, että miehiä kiukuttaa, kun naisella on valta siihen, mitä omalla ruumiilla tehdään ja mitä ei?
Että se on jotenkin miehelle epäreilua, kun nainen saakin itse päättää siitä, "antaako" vai ei?
Enkä minä nyt ymmärrä mikä tässä on niin outoa. Nainen saa munaa "huonolta" mieheltä heti kun haluaa. Hyviä saa metsästää.
Kyllä mieskin saa piparia "huonolta" naiselta, kun vaan kelpuuttaa.
Tilanne on siis se, että "hyvät" naiset ei anna kaikille miehille, ja sitten niitä, jotka ei saa heti niiltä hyviltä, harmittaa?
Menee pohdinnaksi: haluaako mies enää naista, joka "antaa" kaikille? Eikö osa haluttavuudesta ole juuri se, että kaikki ei saa?
Jotenkin olin aina kuvitellut, että mieheen kuuluu muutakin kuin se jatkuva himo. Eikö miehiä yleensä pidetä rationaalisempina ja vähemmän tunteilevina? (ah, stereotypiat kunniaat) Ehkä olen tässä väärässä.
Itse kirjaan en ala kommentoimaan, kun en ole sitä lukenut. Radio-ohjelman kuuntelin, ja harkitsin, että saattaisin lukeakin saadakseni selville kuka tässä minun maailmankuvani kannalta on "oikeassa".
Mielenkiintoinen aihe, tosin keskusteluista tämän blogin kommenteissa on sanottava, että muutama naisvihaaja (?) tai muuten vaan vittumaisesti suhtautuva osaa tuhota hyvin alkaneen keskustelun, ja antaa itse kirjailijallekin melkoisen mulkun kuvan, vaikka tekstiä tarkkaan katsoessa hän itse pidättäytyykin kommenteissaan puhumasta paskaa.
Arenan linkki
http://areena.yle.fi/toista?id=1099567
"Onko tässä kaikessa nyt tosiaan kyse siitä, että miehiä kiukuttaa, kun naisella on valta siihen, mitä omalla ruumiilla tehdään ja mitä ei?"
Herra Laasanen ei ole kovin painottanut naisen seksuaalisuuden kulttuurisesti määräytynyttä puolta.
Naisten "pihtaamiselle" voi nimittäin olla kaksi syytä:
1. Naisilla on biologisesti alhaisempi sukuvietti.
2. Naisten seksuaalisuutta tukahdutetaan kulttuurisesti.
Jos kyse on biologista, niin sittenhän ei asialle voi mitään. Mutta jos kyse kulttuurisesta tukahduttamisesta, niin sitten voi kysyä, onko oikein, että naisen seksuaalisuutta tukahdutetaan enemmän, kuin miesten.
Laasasen esitykset pariutumismarkkinoista liittyvät siihen, että naisten kannattaa tukahduttaa toistensa seksuaalisutta, jolloin he voivat vaihtaa seksiä miesten kanssa sitä paremmalla vaihtosuhteella, mitä vähemmän miehet seksiä saavat.
Kulttuurien välillä on eroja siinä, miten naisten seksuaalisuutta tukahdutetaan: toisissa kulttuureissa äidit opettavat tyttäriään, miten saavuttaa moninkertaisia orgasmeja, Suomessa vanhemman ikäpolven äidit ovat opettaneet tyttäriään, että itsetyydytys on saastainen ja likainen asia.
Hei,
kuuntelin radiosta uusintana haastatteluasi, harmi kun en kokonaan kuullut.
Mietin, että oletko pohtinut myös sitä, että seksin saaminen on naisille helpompaa, mutta myös riskit suuremmat? (esim raskaus, ehkäisy kai ei ole oikein millään vehkeellä täysin 100 % varmaa)
Mietin myös oletko kirjassasi pohtinut myös esim. raiskauksia, yms muuta seksuaalisen vallan käyttöä, ja suhtaudutko asiaan niin, että naisen tulisikin käyttää ruumistaan ja seksuaalisuuttaan hyödykseen esim. edetäkseen työelämässä?
En kuullut ohjelmaasi kokonaan, joten siksi nyt kyselen!
"Mietin myös oletko kirjassasi pohtinut myös esim. raiskauksia, yms muuta seksuaalisen vallan käyttöä, ja suhtaudutko asiaan niin, että naisen tulisikin käyttää ruumistaan ja seksuaalisuuttaan hyödykseen esim. edetäkseen työelämässä?"
Kirjassa käsitellään myös miesten seksuaalista valtaa, kuten raiskauksia, seksuaalista häirintää, seksihuijauksia jne.
Kirjassa ei ole ohjeita, miten naisten tulisi käyttää seksuaalisuuttaan esim. työelämässä, mutta mukana on luku "Naisten seksuaalinen valta työelämässä".
Pari aiheesta tehtyä radio-ohjelmaa on kuunneltavissa myös netissä. Linkit löytyvät tästä blogista.
Seuraavassa vastauksia lukuisille eri kommentoijille.
"Julkisuuttahan saa aina kun liittää turinoihinsa maagisen sanan "seksi"."
Se on totta, mutta tällä kertaa sanalla on myös jotain relevanssia aiheen kanssa.
"Kirjoittajalle suosittelen tutustumista sosiobiologisiin tarkasteluihin ihmisen seksuaalisuudesta."
Tunnen kyllä evoluutiopsykologian - ja käsikirjoituksen on tarkastanut evoluutioteorioitten ekspertti Osmo Tammisalo, joten sillä saralla tuskin on hirveän suuria ongelmia.
""Ei kuulunut asian tarkastelun piiriin". Ihmettelen, eikö yhteiskuntatieteilijä näe jo omassa aiheenvalinnassaan länsimaisen yhteiskunnan hulluutta ja rappiota."
En sen kummemmin ota moraalista kantaa ilmiöihin, jätän sen puolen lukijoille. Voihan sen noinkin toki ilmaista. Tottahan se on, että olemme edenneet "Sex and the City" tyyppisempään elämäntyyliin, jossa perheen rooli on sivuraiteella.
"1) Hemmetin tylsä jaaritus ja asioiden hidas toisto = turruttavaa, sekä hiivatin tylsää."
Meinasin itsekin nukahtaa itseäni kuunnellessa. :-) Jos kuitenkin kohderyhmä oli 60-80-vuotiaat, tempo oli sopiva. Kuulostin tosin iltasatua kertovalta Nasse-sedältä. :-)
"eikä asiaa auttanut turha sivistyssanojen ja outojen lainasanojen käyttö kuten "attraktio" "
Ei tuolle sanalle ole oikein vaihtoehtoja.
"Sen vaan sitten vielä kommentoisin, että 'viihdearvo'"
Täytyy sitten mahdollisesti tulevissa televisio-ohjelmissa vilautella paljasta pintaa. :-)
"Kyllä mieskin saa seksiä, jos on valmis luopumaan laatukriteereistä, mutta jostakin syystä 40-vuotiaalle miehelle ei kelpaa 60-vuotias lihava pitkäaikaistyötön nainen."
Eräs naisten seksuaalisen vallan seuraus on se, että miehet joutuvat useammin tyytymään omaa tasoaan alemman tason naisiin seksiä hakiessaan.
"Puute on yhteiskuntamme suurin ongelma."
Olen samaa mieltä, enkä pidä, että puutteessa olevia pilkataan. Mielestäni heitä pitäisi päinvastoin auttaa, koska he ovat todellisia yhteiskunnan vähempiosaisia.
"Menee pohdinnaksi: haluaako mies enää naista, joka "antaa" kaikille? Eikö osa haluttavuudesta ole juuri se, että kaikki ei saa?"
Juu, kyllä naisen markkina-arvo laskee, jos nainen antaa kaikille.
"Eikö miehiä yleensä pidetä rationaalisempina ja vähemmän tunteilevina? (ah, stereotypiat kunniaat) Ehkä olen tässä väärässä."
Kirjassa esitetään erästä lähdettä seuraten, että naiset edustavat enemmän kulttuuria ja mies biologiaa.
Jooh, taas taisin kuulostaa tekstipohjaisena ankarammalta kuin mitä tarkoitinkaan.
Tarkotin lähinnä sitä, että kun koetin vakuuttaa naisille, että ohjelma kannattaa kuulla, ja he heti tyrmäsivät sen nimen kuultuaan jne., niin sitten monotoninen sointi ei oikein edesauttanut saamaan heissä aikaan innostusta oikeasti kuullakin sitä tärkeää asiaa, joka sulla tuossakin haastattelussa oli sanottavana.
Ja kuten todettua, ehkä se edellinen, hauska ja leppoisa haastattelu kaikessa energisyydessään sai minut odottamaan hivenen liikoja - eihän kyse ollut siitä, että tämäkään olisi siis huono haastattelu ollut, mutta kuunteleminen oli vaikeaa, koska kuulostit joltain tunteettomalta tiedemieheltä, joka lukee tilastoja tai puhelinluetteloa nukahtamispisteessä.
Eli jos ulosantisi olisi ollut vivahteikkaampaa, äänensävyjä ja -painoja olisi käytetty voimakkaammin ja tunteellisemmin ja huumori olisi ollut kosteampaa (siis vähemmän kuivaa :)), olisi tuokin haastattelu saanut varmasti huippupisteet :)
Ehkäpä tämä kriittinen kritiikkini johtuu siitäkin, että itse tykkään käyttää paljon erilaisia äänenpainoja ja tunnetiloja puhuessani, siis ihan huumorimielessä jne. (ja siksi kaipaisinkin niitä tekstipohjaiseen kommunikaatioon, jonka huono puoli juuri sävyttömyys on, eli värittömyys) ja olen muutenkin tottunut imitoimaan kaikennäköisiä hupihahmoja sun muuta, ja yleensä jos puhun jostain itselleni tärkeästä asiasta, äänessäni kuulee kyllä selvää tunteen paloa, eikä kuulijalla ole ainakaan vaaraa nukahtaa, hehe.
Mutta ehkä ulosantisi ja tapasi suhtautua asioihin hivenen neutraalimman oloisesti (jos olen oikein käsittänyt), ja siis hyvin maltillisesti - muistuttaen hivenen Warren Farrellin suhtautumista - sopii kirjailijalle paremmin, sekä muutenkin kärsivälliseen tutkimiseen ja sensellaiseen.
Joskus mietin, että sun tiedoillasi, muistillasi ja kyvylläsi pysyä aiheessa, ja mun ulosannillani me muodostettaisiin täydellinen ulosanti :-)
Mutta sen toteuttaminen lienisi liian mutkikasta, ja toisaalta en halua ääntäni saati kasvojani julkisuuteen..
Tietty sen vois tehdä siten, että kysymys suunnattaisiin sulle, mutta olisit jossain siten, ettei sun puhettasi kuulu, ja puhuisit vastauksen mun kuulokkeisiini jonkin lähettimen kautta, niin että kuulisin sun vastauksesi ja voisin sen hetipitäen hölöttää itsekin ihmisten ilmoille :)
Mutta joo, ehkä mulle tosiaan on parempi tämä ruohonjuuritason hölöttäminen, ja koettaa vaikuttaa ihmisiin yksi kerrallaan.
Miesten oikeudet ovat liian tärkeä aihe, jotta ne jätettäisiin pöydän alle feminististen korkokenkien tallottavaksi.
- Vortac
Kuuntelin ohjelman netissä. Seuraavaksi onkin jo luettava myös kirja sillä sen verran asiaa siinä kuulostaa olevan että saattaapi syntyä itsenäisen miesliikkeen klassikoksi.
Ja 'Attraktio' .. miten olisi 'vetovoima'? 'Viehätysvoima'? Livehaastattelussa ei ole syytä olla niin eksakti noissa sanoissa, jotta viesti menee paremmin perille. Tekstimuodossa kuten kirjassa voi sitten pohtia mahdollisimman tarkat sanat.
Hiukkasen mielikuvitusta käyttämällä asiat voidaan kyllä sanoa ymmärrettävästi ilman liiallista sivistys- ja lainasanaviljelytoimintaa. Toki tekstipohjaisessa formaatissa on joskus hauska niitä plötkäytellä sillointällöin, mutta radiohaastattelussa ne ovat aika selkeästi hirvittäviä.
- Vortac
Henry kirjoitti. "Eräs naisten seksuaalisen vallan seuraus on se, että miehet joutuvat useammin tyytymään omaa tasoaan alemman tason naisiin seksiä hakiessaan."
Eikö näin käy myös monille monille naisille, sillä eihän kaikki naisetkaan saa sitä miestä ketä haluavat. Otetaan esimerkki: 45-vuotias pyöreähkö nainen on baarissa häntä kaksikymmentä vuotta nuoremman kireäpeppuisen ja muutenkin hyvännäköisen naisen kanssa. Sisään astuu 30-vuotias tiukkalihainen poikamies seksi mielessä. Molemmat naiset haluavat miehen. Kumman mies valitsee?
Mikä on "alemman tasoinen" nainen tai mies? Kulttuurimme sallii parin, joka muodostuu 50-vuotiaasta miehestä ja 30-vuotiaasta naisesta. Kulttuurissamme heitä pidetään saman tasoisina. Huomattavasti vaikeampaa on hyväksyä 30-vuotias mies ja 50-vuotias nainen. Mies on "alemman tasoisen" naisen kanssa.
Ongelma taitaa olla siinä, että 45-vuotias ylipainoinen ja kaljuuntuva mies kuvittelee, että 20-vuotias pimu on hänen tasoaan, ja kaikki siitä vanhemmat ja "rumemmat" naiset ovat alemmalla tasolla.
Ensinnäkin Xoxolle voin sanoa, että kirja vastaa juuri noihin kysymyksiin. Seuraavassa tarkempia vastauksia.
"Eikö näin käy myös monille monille naisille, sillä eihän kaikki naisetkaan saa sitä miestä ketä haluavat."
Keskeinen pointsi baareissa on se, että naiset kykenevät hankkimaan itseään tasokkaampia miehiä lyhyisiin suhteisiin - kun taas miehet baareissa joutuvat vastaavasti tyytymään itseään tasottomampiin partnereihin. Siksi, että lyhyitä suhteita etsiviä miehiä on baareissa paljon naisia enemmän. Silloin se resurssi, jonka mies naiselle antaa, on "tasojen välinen erotus", joka koituu naisen hyväksi. Ja siksi - kuten laulussa sanotaan - "koskaan en mene sänkyyn ruman naisen naisen kanssa, mutta monen vierestä ole herännyt". Miksi miehet menevät ylipäätään sänkyyn rumien naisten kanssa? Koska ei ole paljoa valinnanvaraa, jos tiettynä iltana haluaa yhden yön partnerin.
"Otetaan esimerkki: 45-vuotias pyöreähkö nainen on baarissa häntä kaksikymmentä vuotta nuoremman kireäpeppuisen ja muutenkin hyvännäköisen naisen kanssa. Sisään astuu 30-vuotias tiukkalihainen poikamies seksi mielessä. Molemmat naiset haluavat miehen. Kumman mies valitsee?"
Mies ei luultavasti valitse yhtään mitään, koska häneltä puuttuu valta. Jos hänellä olisi valta valita, hän valitsisi tietenkin aina tuon nuoremman naisen. Käytännössä, tuollaisia nuoria satunnaista seksiä etsiviä naisia on baareissa paljon vähemmän kuin 30-vuotiaita tiukkalihaisia miehiä, joten osa tiukkalihaisista (tai vähemmän tiukkalihaisista) miehistä joutuu tyytymään tuohon vanhempaan vaihtoehtoon, mikä näyttääkin yhä houkuttelevammalta, kun valomerkki ja promillemäärä kasvavat. Valomerkin aikoihin lähes kaikki naiset tekevät kauppansa.
"Mikä on "alemman tasoinen" nainen tai mies?"
Alempitasoiseksi mieheksi päätyy helposti ihan olemalla tavallinen, ilman mitään erityisen positiivista, kun siihen lisätään ujous, introverttiys ja naisteniskutaitojen puute. Eli. esim. tyypillinen teekari tai insinööri. Tuollaisille miehille ei tehdä ehdotuksia ja jos he eivät itse uskalla tai osaa tehdä aloitteita, seurauksena on vastentahtoinen selibaatti. Eli alempitasoisiksi miehiksi valikoituvat tavalliset ujohkot miehet ja herra paratkoon, jos miehessä on jotain muita vikoja, kuten mielenterveyden ongelmia, niin naissuhteen hankinnasta tuleekin jo lähes mahdotonta.
"Kulttuurimme sallii parin, joka muodostuu 50-vuotiaasta miehestä ja 30-vuotiaasta naisesta. Kulttuurissamme heitä pidetään saman tasoisina. Huomattavasti vaikeampaa on hyväksyä 30-vuotias mies ja 50-vuotias nainen. Mies on "alemman tasoisen" naisen kanssa."
Naisen markkina-arvo alkaa laskea 18-ikävuoden jälkeen kiihtyvällä vauhdilla. Yli 50-vuotiailla naisilla "parisuhdemarkkina-arvo", eli sitoutuneen suhteen markkina-arvo on huono, ellei nainen ota paljon itseään vanhempaa miestä, koska 50-miehet etsivät usein - kuten sanoit - paljon itseään nuorempia naisia.
Miehellä markkina-arvokäyrän kehitys on usein erilainen. Usein miehen markkina-arvon huippu on siellä, missä hänen menestyksensä huippu on. Ja usein menestyksen huippu miehillä on 50-vuotiaana. Eli mieheen kohdistuva sitoutuneen parisuhteen kysyntä voi olla melko hyvä 50-vuotiaana, kun taas 18-vuotiaalle mieheen ei usein kohdistu mitään kysyntää. Suuri osa nuorista miehistä on ilman mitään naissuhteita, koska heille ei riitä yksinkertaisesti parnereita, koska naisilla on tapana pariutua usein selvästi itseään vanhempien miesten kanssa.
"Ongelma taitaa olla siinä, että 45-vuotias ylipainoinen ja kaljuuntuva mies kuvittelee, että 20-vuotias pimu on hänen tasoaan, ja kaikki siitä vanhemmat ja "rumemmat" naiset ovat alemmalla tasolla."
En minä usko, että tuollaiset miehet kuvittelevat yhtään mitään. Sen sijaan he himoitsevat 20-vuotiaita kauniita naisia - kuten miehet yleensäkin. Ja vaikka 20-vuotiaan kauniin naisen saalistus on lähes toivotonta puuhaa, niin "Lohi on niin arvokas kala, että sitä kannattaa pyytää, vaikka ei saisikaan".
Eli tuollaiselle miehelle on tarjolla kaksi strategiaa:
1. Mies sitoutuu ikäisensä naisen kanssa parisuhteeseen, mikä onnistunee kyllä ennen pitkään, mutta ei välttämättä ole optimaalinen valinta - varsinkaan jos nainen ei niin sanotusti ole "hyvässä kuosissa". Ulkonäkö merkitsee miehille ja jos nainen on saman ikäisenä timmissä kunnossa, niin ongelmaa ei ole. Ei mies mieti ikää, vaan miltä nainen näyttää. Keskiverto 45-vuotiaat naiset näyttävät usein "pulskistuneilta tädeiltä", mikä ei ole houkuttelevaa miehen mielestä, vaikka se kuinka edustaisi hänen omaa kaljuuntunutta ja ylipainoista tasoaan. Silloin mies valitsee mieluummin epätoivoisemman ja epärealistisemman strategian.
2. Koska saman ikäisen "pulskistuneen tädin" kanssa suhteeseen meneminen on liian epäoptimaalinen vaihtoehto, mies valitsee usein epätoivoisen ja alkoholipitoisen nuorempien naisten jahtaamisen, vaikka mahdollisuudet ovat huonot. Samasta syystä pelataan myös lottoa. Varsinkin jos mies ei tunne tai ymmärrä markkina-arvoteoriaa, hän saattaa asettaa tavoitteensa liian korkealle.
Laasasen teoriat jäävät mielestäni tyhjiksi koska hän jättää teoriansa ulkopuolelle kokonaan tunteet. Väitän että sekä miehillä että naisilla suurimpia lähtökohtia pariutumiseen on vastapuolen herättämä tunne, joka ei ole "romanttista hömpötystä" vaan on useimmilla ihmisillä koko suhteen perusta. Voidaan toki miettiä että miten se tunne sitten herää eli voiko tunnetta ohjailla niin että suurimpia tunteita kohdistuu 18-vuotiaisiin naisiin ja vanhempiin menestyneisiin miehiin. Väitän että mies voi rakastua ja rakastuukin hyvin voimakkaasti myös vanhempaan naiseen ja nainen nuorempaan mieheen. Rakkaus kun ei katso ikää. Seksuaalista vetovoimaa ei myöskään voi erottaa tunteesta. Eikä myöskään avioitumista voida erottaa tunteesta.
Laasasen mukaan naisen pitäisi 3-kymppisenä alkaa laskea vaatimustasoaan koska entisen "tasoiset" miehet on pääsääntöisesti jo viety markkinoilta. Ihminen rakastuu elämänsä aikana montakin kertaa eikä kaikki näistä rakastumisista suinkaan tapahdu 2-kymppisenä. Erittäin moni nainen avioituu 3-kymppisenä ja vaikuttaa siltä että nuorena solmitut avioliitot/suhteet hajoavat siihen ettei kumpikaan osapuolista oikein tunne vielä itseään eikä tiedä mitä haluaakaan. 3-kymppisenä nainen tietää mitä haluaa ja siten sen ikäisenä hänellä on vasta mahdollisuus valita kumppani jollaisen haluaa. 2-kymppisenä valinta on yleensä hakuammuntaa ja menee useimmiten pieleen. Sen lisäksi harva 2-kymppinen nainen osaa käsitelläkään miehiä kovinkaan taidokkaasti.
Siten väittäisin että 3-kymppinen nainen joka tietää mitä haluaa ja on oppinut tuomaan esille parhaat puolensa ja vielä käsittelemään miehiä, on kyllä paljon vahvemmilla "iskumarkkinoilla" kuin 2-kymppinen tytönhupakko. Sanon tämän kokemuksesta. Ainakin omalta osaltani kysyntä on ollut 3-kymppisenä huomattavasti suurempaa kuin 2-kymppisenä.
Riippuu tietysti siitäkin mitä hakee. Jos nainen hakee itseään vanhempaa miestä joka on halukas pariutumaan parikymppisen kanssa, on toki parhaat markkinat 2-kymppisenä. Sen sijaan jos hakee suunnilleen oman ikäistään miestä joka tietää mitä etsii ja millaisen naisen kanssa haluaa elää, ei ole kovinkaan todennäköistä että 2-kymppisenä on parhaat markkinat. Ennemminkin tulee pelkkiä huteja. 3-kymppisiksi ehdittyään miehetkin alkavat vähän tietää mitä haluavat ja jos haluavat oman ikäisensä naisen niin kyllä silloin 3-kymppisellä naisella on parhaat markkinat. Ja sama pätee tietysti vanhempien naisten kohdalla koska jatkuvasti vapautuu erojen kautta vanhempiakin miehiä "markkinoille", mutta silloin asiaa mutkistuttaa hieman mahdollinen kyvyttömyys enää lisääntyä.
"Laasasen teoriat jäävät mielestäni tyhjiksi koska hän jättää teoriansa ulkopuolelle kokonaan tunteet."
Se on totta, että tunteita ei käsitellä kirjassa juuri ollenkaan, koska tarkastelun kohteena on psykologista tasoa syvempi vaihto- ja valtasuhteiden tarkastelu, jota funktiota tunteiden tehtävänä on ajaa.
"Väitän että mies voi rakastua ja rakastuukin hyvin voimakkaasti myös vanhempaan naiseen ja nainen nuorempaan mieheen. Rakkaus kun ei katso ikää."
Toki voi, mutta oma tarkastelunäkökulmani on tilastollinen. Eli jos tilastollisesti tarkastellaan rakastumisia tai seksuaalisten himojen kohdistumista, niin silloin selkeitä trendejä on havaittavissa.
"Laasasen mukaan naisen pitäisi 3-kymppisenä alkaa laskea vaatimustasoaan koska entisen "tasoiset" miehet on pääsääntöisesti jo viety markkinoilta."
Ei kenenkään tietenkään tarvitse laskea rimaa, jos ei itse halua. Mutta jos tasokkaita 30-vuotiaita naisia on vapailla markkinoilla paljon enemmän kuin vastaavan tasoisia ja ikäisiä miehiä, niin silloin osan naisista on pakko laskea rimaa tai tinkiä miehille asetetuista ikäodotuksista kyetäkseen pariutumaan - tai tyydyttävä sinkkuuteen.
Kuuntelin Kaapin paikan tänään, ties monesko uusinta oli. Vaikka tuo markkina-arvoteoria on kärjistetty (mutta mitäpä mistään ilmiöstä voi ylipäätään sanoa jos ei voi yleistää) niin minuun se upposi. Olen 28-vuotias, akateemisesti koulutettu, hyvännäköinen nainen (sitä "parempaa" tasoa siis, mutta markkina-arvo on jo kaukana 18 v. huipusta) mutta kahden pitkän parisuhteen jälkeen sinkku. Ja kyllä, ns. kunnon miehen löytäminen on vaikeaa. Siis sellaisen, joka olisi jokseenkin samalla tasolla kuin itse, kaikilla mittareilla mitattuna.
Laasanen sanoo: "Suuri osa nuorista miehistä on ilman mitään naissuhteita, koska heille ei riitä yksinkertaisesti parnereita, koska naisilla on tapana pariutua usein selvästi itseään vanhempien miesten kanssa."
Tässä olisi yksi selitys, miksi näin on:
nuoret miehet (alle kolmekymppiset) ovat yksinkertaisesti kelvottomia parisuhteeseen, jota naiset kuitenkin pääsääntöisesti hakevat. Nainen haistaa sen kilometrin päähän kun vähän kokemusta karttuu, tai vaihtoehtoisesti monet nuoret naiset jumittavat epätyydyttävässä parisuhteessa jossa samanikäinen, nuori mies elää jatkettua teini-ikäänsä, kunnes naisella tulee mitta täyteen ja hän alkaa tähyillä vanhempia, kaikin puolin kypsempiä miehiä.
Eli keskustelussa on onnistuneesti sivuutettu se tosiasia, että naiset ja miehet kypsyvät henkisesti eri tahtia, ja siksi tuolla markkinoilla koetaan niin paljon mielipahaa, puolin ja toisin.
Tutki seuraavaksi sitä, mitä tässä vuosikymmenien aikana on oikein tapahtunut, kun nuoret miehet ovat "taantuneet". Esimerkiksi nykyiset suuret ikäluokat pariutuivat nuoruudessaan järjestään parikymppisinä tai jopa vähän alle, ja sitten alettiin rakentaa perhettä, se oli itsestäänselvä kehityskulku. Mutta nyt erityisesti nuoret miehet, ja varmasti osin naisetkin, eivät osoita mitään kiinnostusta tällaiseen, päinvastoin, kaiken keskiössä on omien tarpeiden tyydytys.
Mitkä tekijät siis vaikuttavat henkisen kypsymisen erilaisuuteen sukupuolien välillä? Ja miksi se ero on kasvanut?
Vielä lisäys edelliseen kirjoitukseeni. Tiedän että joku älähtää tuosta "miehet elävät jatkettua teini-ikää" -lauseesta. Perustelen sitä vaan sillä, että mitä muuta seksin himoitseminen kolme kertaa viikossa eri naisen kanssa on, kuin järjen köyhyyttä ja epäkypsyyttä? Henkistä murrosikää!
"Tutki seuraavaksi sitä, mitä tässä vuosikymmenien aikana on oikein tapahtunut, kun nuoret miehet ovat "taantuneet"."
Aiheesta löytyy jo valmiiksi aika paljon aineistoa. Jos englanninkieliset artikkelit kelpaavat, niin lue vaikkapa seuraavat - saat ehkäpä vastauksia kysymyksiisi.
Yksinkertaisesti sanottuna: Avioliiton tai sitoutuneen suhteen hyödyt miehille ovat käyneet yhä pienemmiksi ja pienemmiksi, kun taas sinkkuelämän ja satunnaisempien suhteiden tuottama hyödyt ovat nouseet yhä suuremmiksi.
http://www.city-journal.org/2008/18_1_single_young_men.html
http://drhelen.blogspot.com/2008/02/single-men-in-never-neverland.html
http://www.kuro5hin.org/story/2008/2/10/19234/9426
http://forums.fark.com/cgi/fark/comments.pl?IDLink=3383165
Ilahduttavaa, että Kaapin paikkaa on kuunneltu. Armahtakaa kuitenkin vähän Henryä (vortac:) mielestäni Henry osasi hyvin sopeuttaa puhetyylinsä ja sanastonsa Yle radio 1:n ympäristöön. Se on hyvin erilainen kuin YLEX. Ja saa olla!
Poiminta Iltalehdestä tänään:
Naiset pettävät USEAMMIN KUIN MIEHET. Uskollinenkin mies päätyy yhä useammin petturin kelkkaan.
Hieno! Ajatella, että ihan uskollinenkin mies voi PÄÄTYÄ petturin kelkkaan. Petturi varmaan käyttää tyrmäystippoja saadakseen uskollisen miehen kelkkaansa. Sitä vaan vedetään petosten kelkkaa perässä ja pakotetaan uskolliset miehet kyytiin. Uskollinen mies kävelee pahaa aavistamatta kadulla ja BÄNG kelkkaa vetävä petturi iskee. Siis ajatelkaa: jos joku uskollinen mies on vaikka hölkkäämässä ja WATANG yks kaks hän löytääkin itsensä petturin kelkasta! Miten traagista: uskollinen mies on ehkä juuri palaamassa kotiinsa raskaan työpäivän jälkeen, kun roskiskatoksen pimeässä nurkassa WÄMBÄM moraaliton petturi hyökkää ja tempaa miehen kelkkaansa. Onko mikään enää pyhää! Uskollinen mies on matkalla hakemaan lasta tarhasta, kun vastaan tulee petturi ja SHMÄDÄM.........
"Uskollinen mies kävelee pahaa aavistamatta kadulla ja BÄNG kelkkaa vetävä petturi iskee."
Semmoisia ne naiset ovat, ei siinä mies voi mitään. :-) Hyvä että miesten uhripositioon asettelu on yleistymään päin.
Minua askarruttaa keskustelussa jatkuvasti esiin tullut käsite "taso". Kaipaisin sille määritelmää. Se tulee esim vaikkapa toteamuksessa että 3-kymppinen sinkkunainen joutuu laskemaan vaatimustensa "tasoa" tai että pitää tyytyä mieheen joka on "alempaa tasoa" kuin itse on.
Eli mitkä asiat vaikuttavat ihmisen "tasoon"? Mistä tietää onok joku toinen samalla tasolla kuin itse vai ylemmällä tai alemmalla?
Kommenttia Henryn vastaukseen yllä:
"tarkastelun kohteena on psykologista tasoa syvempi vaihto- ja valtasuhteiden tarkastelu, jota funktiota tunteiden tehtävänä on ajaa."
En ymmärtänyt tuota lausetta, tarkoitatko että tunteiden tehtävänä on ajaa vaihto- ja valtasuhteita? Eli että tunne on vaihto- ja valtasuhteiden ohjattavissa, siis että esim mies rakastuu 20-vuotiaaseen naiseen sen takia että hänellä on seksuaalista valtaa?
Väittäisin että miehellä seksuaaliseen vetovoimaan ja rakastumiseen vaikuttaa muutkin tekijät kuin mediassa esitetty naisen ihanneulkomuoto (joka muistuttaa enemmän 2-kymppistä kuin 3-kymppistä naista). Vaikka rakastumista ja seksuaalista vetovoimaa ei voida toisistaan täysin erottaakaan toisistaan. Ja vastaavasti naisen kokemaan miehen seksuaaliseen vetovoimaan vaikuttaa muutkin asiat kuin mediassa paukutettu valta ja lihakset.
Näkökulmasi on tilastollinen mutta tilastoja voi tulkita monella eri tavalla. Jos 2-kymppiset naiset ovat jokaisen miehen päiväunia niin mistä johtuu että naiset kuitenkin avioituvat ja lisääntyvät keskimäärin 3-kymppisinä? Tyytyykö siis suurin osa naisista itseään alempaan tasoon? Jos suurin osa naisista menee vasta 3-kymppisinä naimisiin ja harvemmin itseään nuoremman miehen kanssa niin eikö ne miehetkin tule varatuiksi vasta 3-kymppisinä tai sen jälkeen? Mihin ne halutut miehet ovat kadonneet siinä välissä?
Olisiko sellainen mahdollista että 3-kymppisen naisen vaatimustaso miehille päinvastoin nousee kuin laskee 2-kymppisestä ja sen takia 3-kymppisen on vaikea löytää itselleen sopivaa miestä eikä sen takia että ne miehet olisivat jo varattuja? 2-kymppisenä on suunnilleen kaikki miestyypit vielä kokeilematta ja silloinhan niitä sopivia miehiä löytyy paljon helpommin.
"Eli mitkä asiat vaikuttavat ihmisen "tasoon"?
Tason määrittymiseen vaikuttavat heteroseksuaalisilla markkinoilla vastakkaisen sukupuolen preferenssit. Eli ne ominaisuudet, jotka eniten toivottuja vastakkaiselta sukupuolelta, ovat tärkeimpiä tason määrittäjiä. Oletuksena silloin on, että ihmisten preferenssit ovat riittävän samankaltaisia ja että tietyt samat ominaisuudet ovat yleisesti arvostettuja. Sitten on olemassa sekalaisia subjektiivisia preferenssejä, joilla ei ole juurikaan vaikutusta tasoon. Eri kulttuureissa voi olla erilaisia tasoon vaikuttavia tekijöitä.
Oman käsitykseni mukaan naisen tason määrittää hyvin voimakkaasti kauneus ja nuorekkuus. Eli noin parikymppinen tai sen näköinen kaunis nainen edustaa miesten keskimääräistä preferenssiä, jos valinnan varaa on rajattomasti.
Miehen tason määrittyminen on monimutkaisempi asia. Käsitykseni mukaan tärkein asia on sosiaalinen status, toinen ulkonäkö, kolmas varallisuus ja neljäntenä kyvyt romanttisten tunteiden herättämiseen naisissa. Sitten voidaan mainita vielä sitoutumishalukkuus, joka on hiukan erityyppinen tekijä.
Eli mies voi olla eri tavoilla tasokas, mutta tullakseen ehdottomaksi huippumieheksi, kaikki nuo mainitut osa-alueet pitää olla hyvin hallussa. Naisilla taso määrittyy paljon enemmän geenien ja iän perusteella, eli toisaalta nainen voi omilla toimillaan tasolleen paljon vähemmän, mutta toisaalta miltei jokainen nainen on nuoressa aikuisuudessaan melkoisen tasokas - ilman että hänen tarvitsisi tehdä tasonsa eteen paljoakaan. Miehen pitää huipputason saavuttaakseen tehdä paljon suurempia investointeja.
"Mistä tietää onko joku toinen samalla tasolla kuin itse vai ylemmällä tai alemmalla?"
Sepä se on parinvalinnan ongelmakohta, erityisesti naisilla. Mies voi selvittää oman tasonsa menemällä esim. baariin ja aloittamalla iskemisen attraktiivisesta päästä ja laskemalla rimaa iskun kohteissa, kunnes joku suostuu. Jos mies käy baareissa usein, oman tasoiset naiset on helppo erottaa jo vilkaisemalla baarin tarjontaa.
Naisilla tilanne on hankalampi, koska naisten seksisuhdemarkkina-arvot ovat naisten parisuhdemarkkina-arvoja korkeammat. Eli baarissa vonkaamaan tullut mies voi pitää naista kelvollisena seksiin, mutta ei sitoutuneeseen suhteeseen. Eikä mies voi paljastaa tuota asiaa naiselle, koska jos hän sanoisi sen ääneen, hän ei saisi edes seksiä. Naisten on siten hyvin vaikea tietää, kuka on heidän omaa tasoaan pitkäaikaisten parisuhteiden kumppanina, koska naisten on kyettävä erottamaan sitoutumishalukkaat miehet muista vonkaajista.
Tuo oli tärkeä huomautus että oletetaan että "ihmisten preferenssit ovat riittävän samankaltaisia ja että tietyt samat ominaisuudet ovat yleisesti arvostettuja". Varmasti ihmisten preferensseissä onkin paljon yhteneväisyyksiä mutta kun haluttuja ominaisuuksia on useampia (naisille nuorekkuus, ulkonäkö ja miehille sosiaalinen status, ulkonäkö, varallisuus ja kyvyt romanttisten tunteiden herättämiseen naisissa sekä vielä sitoutumishalukkuus) niin se että miten tärkeinä noita ominaisuuksia kukin pitää riippuu yksilöstä. Ja sotkee pakan aika monimutkaiseksi vyyhdiksi. Olet järjestänyt naisten toivomat ominaisuudet miehille järjestykseen, mihin sen perustat?
Itse voin omalta kohdaltani sanoa ettei minulla tuo järjestys ole sama kuin "keskimääräisellä" naisella. Eli en arvosta eniten sosiaalista statusta, sitten ulkonäköä jne. Myös muiden miesten kanssa käytyjen keskustelujen perusteella voisin sanoa miehilläkin on muitakin asioita kuin nuorekkuus ja ulkonäkö jotka vaikuttavat rakastumiseen.
Sen lisäksi minusta "romanttisten tunteiden herättäminen" ei ole mikään erillien ominaisuus miehessä vaan se on seuraus niistä muista ominaisuuksista jotka yhdessä joko herättävät niitä tunteita tai sitten eivät. Ja kun noita arvostettavia asioita on monia ja niitä jokainen nainen arvostaa omien taustojen ja mieltymystensä mukaan eri tavoin niin ei voida sanoa että parhaalla statuksella varustetut miehet veisivät "parhaat päältä". Ellei sitten voida ajatella niin että parhaalla ulkonäöllä varustetut naiset arvostaisivat eniten juuri sitä statusta. Kaiken lisäksi sekin että mikä on paras status tai mikä on paras ulkonäkö riippuu yksilöstä.
Sen lisäksi kokemusteni mukaan "paperilla" täydellinen vastapuoli ei kuitenkaan välttämättä sykähdytä käytännössä. Vastapuolella voi olla kaikki ne ominaisuudet ja siinä järjestyksessä kuin niitä toivoo, mutta sitten "se jokin" puuttuu. Se ei ole mystiikkaa vaikka kuullostaa ehkä siltä vaan se on alitajunnan viesti siitä ettei tuo sovi minulle. Ei ole vaikka samanlainen huumorintaju tai sitten ei tunne toista kohtaan seksuaalista vetovoimaa, vaikka se toinen olisi täydellisen näköinen, tapainen jne. Tai sitten sen kanssa ei pysty kuvittelemaan yhteistä tulevaisuutta. Se on ehkä viesti siitä että vaikka ne listatut ominaisuudet täyttyvät niin kaikkea ei voikaan listata. Sitä voisi kutsua vaikka ihmisten yhteensopivuudeksi. Ehkä se on sitten se kutsumasi "romanttisten tunteiden herättämiskyky" mutta sitä kyllä tarvitsevat miehet ihan yhtä lailla kuin naisetkin. Ja väitän että se on juuri se kaiken ydin. Ja sitä on yleensä vaikea eritellä. Että mikä puuttuu. Joku sanoo että "sillä on liian paksut pohkeet" kun sitä ei muuten pysty ilmaisemaan. Se ei vaan "tunnu" oikealta. Eli jostain syystä siihen ihmiseen ei pystykään rakastumaan.
Ja käypä usein niinkin että rakastuukin ihmiseen jolla ei ole mahdollisesti yhtään listaan sopivaa ominaisuutta. Siksi se vaan "kolahtaa". Miten se sopii teoriaasi? Siis tämä ei ole ollenkaan naisten yksinoikeus, miehillä olen havainnut ihan samanlaisia perusteluja parinvalinnassa.
EveMantulle: Kyllähän sanoinkin, että kritiikkini kuulosti tekstipohjaisena ilmeisen ankarammalta kuin sen oli tarkoitus ollakaan. En siis varsinaisesti pitänyt haastattelua negatiivisena, vain ulosanti oli aika tylsällä tasolla suuren osan aikaa.
Toki sen verran on pakko kertoa, että EveMantun oma ulosanti oli kyllä aivan yhtä tylsällä tasolla, niin että sikäli kyllä Henry ehkä sovitti oman tasonsa haastattelijan tasoon aika hyvin.
Henryn puheessa tuossa haastattelussa lähinnä häiritsi se seikka, että kuulosti ikäänkuin Henryä ei olisi koko aihe ollenkaan kiinnostanut, ikäänkuin se olisi ollut väkinäistä pakkopullaa, jonka lomassa hän olisi ajatellut ihan muita asioita. Tiedän, että asia ei varmasti näin OLE, mutta sellaisen kuvan (tai .. öh, äänikäyrän?) siitä olisi helposti voinut asiaa tuntematon saada.
Mielestäni on tärkeätä antaa rakentavaa kritiikkiä (no, en tosin tiedä onko kritiikkini rakentavaa), jossa ei turhaan varota toisten tunteita ja uhrata rehellisyyttä poliittisen korrektiuden alttarille, vaan kerrotaan mielipide, näkemys tai muu totuus juuri sellaisena kuin se on, tai se koetaan tms.
Lisäksi on kyllä sanottava, että Henryn EDELLINEN haastattelu (siellä YleX:ssä vai mikäolikaan, en oikein tajua tai seuraa noista radiojutuista yhtään mitään) oli kylä varsin viihdyttävä ja energinen, ja sitä kuuntelisi ilomielellä varmasti lähes kuka tahansa. Siis siinä edellisessä haastattelussa ei juuri päädytty tylsään monotonisuuteen, eli ehkä Henryllä oli vain väsyneempi päivä tai jotain vastaavaa, tai niinkuin todettua, radiokanava on niin paljon tylsempi, että sen ilmapiiri väkisinkin tekee kenestä tahansa tylsistyneen haastattelutilanteessa? En tiiä vastausta syyn pohdintaan, kunhan kerroin vain oman näkemykseni tuosta.
Eikai sillä muuten olisi edes kovin paljon väliä, jos aihe ei olisi niin suunnattoman tärkeä koko ihmiskunnan kannalta - juuri tämän aiheen herkkyyden takia helposti närkästyn, turhaudun tai suren helposti pienistäkin asioista, jotka jossain muussa aiheessa eivät juuri hetkauttaisi.
Toki annan Henrylle 'armoa' siinä mielessä, että arvostan häntä kyllä todella suuresti kaikesta rohkeudesta, vaivannäöstä, rehellisyydestä, aitoudesta, työmäärästä, blogien pitämisestä, informaation jakamisesta, kirjan kirjoittamisesta, uskalluksesta, heikompien puolustamisesta, jaloudesta, jne..
En ole ollenkaan varma, että itse pystyisin puoleenkaan siitä mitä Henry on jo saanut aikaan, niin että koko ajan tunnen Henryä kohtaan valtavasti kunnioitusta ja kiitollisuutta, hän on selkeästi niinsanottu 'hyvä tyyppi', jollaisia tämä planeetta juuri tarvitsee lisää.
- Vortac
Vortacille: jos vertaat Ylen ykkösen ja YleX:n lähetyksiä ylipäätään niin ehkä huomaat että tyyli on niillä kanavilla aika lailla erilainen. Yle ykkösellä mennään asialinjalla, ei ilmeisestikään keskitytä "nuorekkaaseen" ulosantiin vaan esitetään asiat asioina jos toki se voi jostain kuulijaryhmästä tylsemmältä kuullostaakin.
Itse en ole lähellekään 50-60-vuotias kuten muistaakseni Henry tuossa kohderyhmän iäksi arvioi muttei tuo tässä keskustelun aiheena oleva lähetys kuullostanut minusta ollenkaan tylsältä, ehkä se johtui siitä että aihe oli minusta erittäin kiinnostava.
Olen muutenkin erittäin tyytyväinen että löytyy vielä niitäkin kanavia jotka keskittyvät asiaan eivätkä kiljahteluun tai surkeisiin "talk show"-formaatteihin. Puhumattakaan miltei jokaisella kanavalla nykyään esiintyviin aamushow:n joissa kaksi vastikään teini-iän ohittanutta "toimittajaa" laukovat väsyneitä vitsejä ja sutkautuksia sekä syväanalyysejä joita sitten toistetaan viikonloppuna aamushown "parhaina". Näiden kanavien kliimakseina ovat kuulijoille järjestetyt kilpailut ja gallupit, jotta kuulijakin voi osallistua.
Henry kirjoitti: "Keskeinen pointsi baareissa on se, että naiset kykenevät hankkimaan itseään tasokkaampia miehiä lyhyisiin suhteisiin - kun taas miehet baareissa joutuvat vastaavasti tyytymään itseään tasottomampiin partnereihin."
Eiköhän taso määräydy aina hetken mukaan, siis sen mukaan, mitä saat. Se on niinkuin asuntokauppa. Omistaja voi ajatella, että asunto on 250 000 euron arvoinen, mutta jos ostaja suostuu maksamaan vain 200 000, se on sen hetkinen arvo.
"Eli baarissa vonkaamaan tullut mies voi pitää naista kelvollisena seksiin, mutta ei sitoutuneeseen suhteeseen. Eikä mies voi paljastaa tuota asiaa naiselle, koska jos hän sanoisi sen ääneen, hän ei saisi edes seksiä. Naisten on siten hyvin vaikea tietää, kuka on heidän omaa tasoaan pitkäaikaisten parisuhteiden kumppanina, koska naisten on kyettävä erottamaan sitoutumishalukkaat miehet muista vonkaajista."
Mihin perustat väitteesi? Voihan nainenkin hakea vain seksiä. Se, että naiset eivät puhu siitä ääneen, johtuu kulttuurisista tekijöistä. Kuka nainen nyt huoraksi haluaisi leimautua?
Sitä paitsi ei baarit ja netin deittisivut ole ainoa paikka, jossa seksi- ja parisuhteita solmitaan. Moni suhde alkaa opiskelu- tai työympyröissä, joissa suhteen osapuolet tuntevat toisensa ennen kuin minkäänlaista lähempää suhdetta syntyy. Iskeminen, vonkaaminen ja muu baarikäyttäytyminen on lopultakin monelle suhteelle aika vierasta. Omalta kohdaltani voin sanoa, etten ole koskaan ollut baarissa etsimässä seksi- tai parisuhdetta. Ne ovat syntyneet aivan toisissa ympyröissä.
Kiitos vaan laadukkaista kommenteista tässä ketjussa. Hyviä kysymyksiä on niin paljon, että vastaamisessa on oma työnsä, mutta yritetään.
"Olet järjestänyt naisten toivomat ominaisuudet miehille järjestykseen, mihin sen perustat?"
Parinvalintapreferensseistä on toisaalta olemassa runsaasti tutkimuksia. Jos miehiä katsotaan, niin ylimpänä hierarkiassa ovat ne miehet, joille tehdään paljon ehdotuksia ja joiden ympärillä naiset pörräävät. Eli korkean statuksen julkkikset. Varallisuuden merkitys riippuu kulttuurista. Jos naiset ovat köyhiä, varallisuuden merkitys on hyvin tärkeä naisille, mutta esim. Suomessa miehen varallisuudella on paljon pienempi merkitys - ellei mies ole sikarikas.
"Itse voin omalta kohdaltani sanoa ettei minulla tuo järjestys ole sama kuin "keskimääräisellä" naisella. Eli en arvosta eniten sosiaalista statusta, sitten ulkonäköä jne."
Tuohon löytyy tarkempia ajatuksia kirjasta, mutta yleisesti on parempi tarkastella miehiä, eli kenellä miehillä on eniten ja tasokkaimpia naisia - kuin kysellä naisten preferenssejä.
"Sen lisäksi minusta "romanttisten tunteiden herättäminen" ei ole mikään erillien ominaisuus miehessä vaan se on seuraus niistä muista ominaisuuksista jotka yhdessä joko herättävät niitä tunteita tai sitten eivät."
Kyllä se pelimiesten oppaissa on erillinen ominaisuus, eli kun mies käyttäytyy siten kuin että hänellä näyttää olevan niitä muita resursseja, niin silloin naiset attraktoituvat - mikä usein tarkoittaa aikaisempaa dominoivampaa käyttäytymistä.
"Ellei sitten voida ajatella niin että parhaalla ulkonäöllä varustetut naiset arvostaisivat eniten juuri sitä statusta."
No niin juuri käy, koska heillä on realistiset mahdollisuudet toteuttaa korkean statuksen miehen hankkiminen. Toisin sanoen naisen parinvalintapreferenssit muuttuvat naisen oman markkina-arvon mukana.
"Ehkä se on sitten se kutsumasi "romanttisten tunteiden herättämiskyky" mutta sitä kyllä tarvitsevat miehet ihan yhtä lailla kuin naisetkin. Ja väitän että se on juuri se kaiken ydin. Ja sitä on yleensä vaikea eritellä. Että mikä puuttuu."
Esittäisin, että ihmisillä on voimakas "automaattinen" arviointikoneisto parinvalintaan, joka tuottaa tarvittavia tunteita, koska parinvalinta on liian tärkeä päätös jätettäväksi vain rationaalisen ajattelun tehtäväksi. Silloin on mahdotonta "järjellä" ajatellen selvittää, miten tuo alitajuntainen rakastuminen tapahtuu.
"Ja käypä usein niinkin että rakastuukin ihmiseen jolla ei ole mahdollisesti yhtään listaan sopivaa ominaisuutta. Siksi se vaan "kolahtaa". Miten se sopii teoriaasi?"
No jos ihmisillä on alitajuinen laskentakoneisto, joka päättää milloin rakastutaan tai kehen rakastutaan, niin tietoisella partnerien miettimisellä siihen ei välttämättä voi vaikuttaa.
Ja siis väittäisin (tutkimuksiin nojautuen), että nimenomaan miehen status on tuollainen alitajuinen ja tärkein muuttuja, joka saa naisen rakastumaan, vaikka nainen tietoisesti preferenssejään miettiessään ei osaakaan mainita statusta tärkeäksi kriteeriksi (kuten et sinäkään). Eli siis status on tärkeä kriteeri naisille, vaikka naiset itse eivät sitä huomaakaan.
"tarkoitatko että tunteiden tehtävänä on ajaa vaihto- ja valtasuhteita?"
Suurinpiirtein. Evoluutioteoreettiset tarkastelut ovat tuolla saralla edistyksellisempiä. Mutta tunteet ohjaavat ihmisiä tekemään mahdollisimman hyviä kauppoja, jossa ihmiset vaihtavat "kaikki tai ei mitään" periaatteella omien ominaisuuksiensa kimpun toisen ominaisuuksien kimppuun. Tunteiden tehtävänä on ohjata, että liian huonoon ei tyydytä ja että rimaa ei aseteta liian korkealle.
"Näkökulmasi on tilastollinen mutta tilastoja voi tulkita monella eri tavalla. Jos 2-kymppiset naiset ovat jokaisen miehen päiväunia niin mistä johtuu että naiset kuitenkin avioituvat ja lisääntyvät keskimäärin 3-kymppisinä?"
Tuksin naiset itse haluavat lisääntyä 20-vuotiaina - tai liioin heidän nuoret miehensä.
"Olisiko sellainen mahdollista että 3-kymppisen naisen vaatimustaso miehille päinvastoin nousee kuin laskee 2-kymppisestä ja sen takia 3-kymppisen on vaikea löytää itselleen sopivaa miestä eikä sen takia että ne miehet olisivat jo varattuja? 2-kymppisenä on suunnilleen kaikki miestyypit vielä kokeilematta ja silloinhan niitä sopivia miehiä löytyy paljon helpommin."
Kyllä se varmaan noin on. Naisille tuntuu olevan tärkeää, että miehen sosioekonominen status on vähintään omalla tasolla ja jos 20 vuotias nainen on tyypillisesti opsikelija, niin hänellehän on paljon potentiaalisia miehiä. Jos taas 30-vuotias nainen on jo maisteri ja hyvässä työssä, niin potentiaalisten samantasoisten miesten joukko on paljon pienempi. Ja naisiahan valmistuu maistereiksi paljon enemmän.
Kannattaa lukea:
http://supah.net/
Ja sieltä kohta vaatimuskäyrä, josta seuraava lainaus:
"Vaatimuskäyrä
Vaatimuskäyrä pätee kohtuullisen mukavasti naisiin, jotka eivät ole olleet pitkässä suhteessa. Pitkät seurustelusuhteet, kihlaukset ja avioliitot voivat vaikuttaa radikaalisti vaatimuskäyrän trendiin. Vuosikausien tasapaksu suhde on omiaan todistamaan väitteet unelmien prinssin olemassaolosta yhtä todeksi kuin joulupukin. Toiselta kantilta nainen voi olla myös sitä mieltä, että kuka tai mikä tahansa olio olisi parempi kumppani kuin nykyinen saamaton, sohvalla makaava, suomalaisen miehen näköinen ja hajuinen olio. Näin ollen keskitytään siis ihan tavallisen, sinkkumielisen naisen oletettavaan käyttäytymiseen. Naisten vaatimuksissa voidaan tuoda esille kolme kulminaatiopistettä, jotka ovat noin 15-, 30- ja 50-vuotta. Nämä iät eivät ole ehdottomia totuuksia, vaan voivat heittää muutaman vuoden puoleen tai toiseen. Eritoten kolmenkymmenen tienoilla ennustettavuus on hankalaa, koska silloin erot yksilöiden kehitysasteessa ovat ehkä suurimmillaan.
Viisitoistakesäiset tyttölapset
Ellei tyttö ole jo 15-vuotiaana teiniprinsessa ja miestennielijä, hänellä ei ole vielä kohtuuttomia toiveita poikien suhteen. Nuoresta neitokaisesta olisi ihan kivaa, jos hän olisi mukavannäköinen ja -oloinen poika, josta voisi tulla oma kulta, jota rakastaa. Vaatimukset ovat siis varsin kohtuullisella tasolla, ja kauniille rakkaussuhteelle annetaan mahdollisuus toteutua. Yläasteella pitää nimittäin antaa pojille pisteitä siitä jo, että he eivät ole huorittelemassa jokaista tyttöä tai vonkaamassa piparia, vaikka tyttö ei edes harrastaisi leipomista. Samasta syystä osa tytöistä suuntaa katseensa suosiolla hiukan vanhempiin miehiin, jotka voivat olla hieman kypsempiä. Muutama lisävuosi ei kuitenkaan takaa vielä mitään.
Noin kolmekymppiset nyrpeät naiset
Noin kolmekymppiset sinkkunaiset ovat kärkkäitä esittämään myriadin vaatimuksia. Edelliset suhteet ovat olleet toivottomia räpellyksiä, joten nainen alkaa pohtia yhteistä nimittäjää epäonnistumisten sarjalleen. "Hmm, miehen kanssa ne kaikki ongelmat ovat tulleet, eli vastaus on tietenkin mies! Naisiltako muka puuttuisi loogista päättelykykyä - ja pyh! He eivät ole olleet riittävän hyviä minulle", ajattelee nainen tyytyväisenä itseensä. Hän päättelee, että ainoastaan mieskunnan eliitti voi olla riittävän tasokasta seuraa hänen kaltaiselleen rotunaiselle. Miehen pitäisi olla menestynyt kaikilla elämän saroilla, eikä epäonnistumisia katsota hyvällä. Tehdyt virheet kertovat elämästä - ja elämä tunnetusti haisee. Sosiaaliset konstruktiot ovat voimissaan, mikä voi ilmetä parinhakemisena vain omasta tai ylemmästä sosiaalisesta luokasta. Jotta jo itsessään kovat vaatimukset eivät olisi tarpeeksi karkoittamaan potentiaalisia kandidaatteja, kaupanpäällisiksi mies saa usein vastaansa epämiellyttävän kyynisen habituksen, joka on jalostunut huippuunsa lukuisten pettymysten saatossa.
Viisikymppiset aikuiset naiset
Vaatimuskäyrä laskee loivasti alaspäin lähelle nuoruuden tasoa, mutta se ei tietenkään tarkoita sitä, että vaatimukset olisivat samat kuin nuoruudessa. Yhteisiä tekijöitäkin löytyy, kuten takaisin saatu uskallus, tai suvaitsevaisuus, kohdata mies individuaalina jälleen. Vaatimukset muuttuvat yhä useammin toivomuksiksi, ja myös ne ovat kohtuullisempia. Enää ei odoteta toisen olevan Ridge Kauniista ja rohkeista, vaan riittää että Ridgeä saa katsella rauhassa televisiosta. Myös auttamattoman katkeroituneita naisia löytyy, jotka pitävät miehiä kelvottomina tehtävään kuin tehtävään - tehtävän ollessa tyypillisimmillään heidän miellyttämisensä."
Nyt radio-ohjelman perusteella mies kitisee "saamattomuuttaan". Se ei vielä riitä teoriaksi asti.
Miksi oletat radio-ohjelman perusteella, että naisten seksuaalisesta vallasta puhuvan täytyy olla naista saamaton mies?
Ja toiseksi, vähentääkö pohdinnan arvoa automaattisesti, jos sen tekee naista saamaton mies?
Naiset saavat seksiä helposti, jos eivät aseta partnerille kovinkaan suuria vaatimuksia, mutta naiset asettavat ja se tuntuukin olevan Laasasen ongelma.
Se tuntuu olevan Laasasen tutkimusongelma. Miksi siitä pitää tehdä väkisin henkilökohtainen ongelma?
Itse en oikeastaan näissä keskusteluissa muuta halua väittääkään, kuin juuri tuon: Naiset saavat halutessaan seksiä helposti, miehet eivät. Toisin sanoen sukupuolten seksuaalitarpeissa on ero.
Kummasti vain tätäkin halutaan kiistää.
On toki epistä, että naiset ovat itsenäistyneet ja naimisiinmenokaan ei ole enää välttämättömyys.
Ei se ole epistä. Näin vain on.
Sen sijaan on "epistä" tulkita saamattoman miehen kitinäksi, jos sanoo, että naisilla on seksuaalista valtaa, koska heidän tarpeensa ovat erilaiset kuin miehillä.
Onko tässä kaikessa nyt tosiaan kyse siitä, että miehiä kiukuttaa, kun naisella on valta siihen, mitä omalla ruumiilla tehdään ja mitä ei?
Kiukuttaa? On todettu, että naisilla on taipumus tehdä omalla ruumillaan hiukan eri asioita kuin mies tahtoisi tehdä omallaan.
Nainen saa munaa "huonolta" mieheltä heti kun haluaa. Hyviä saa metsästää.
Nainen saa heti kun haluaa hyvältä mieheltä munaa - muttei välttämättä suhdetta, jota hän tosiasiassa metsästää. [Kyllä, yleistys.]
Tilanne on siis se, että "hyvät" naiset ei anna kaikille miehille, ja sitten niitä, jotka ei saa heti niiltä hyviltä, harmittaa?
Koettaisit päästä yli tästä "saamattomia miehiä harmittaa" -hokemasta. Mitä sitten, vaikka tässä puhuisikin joku saamaton mies, jota harmittaa?
Ei ole väitetty, että tilannetta pitäisi muuttaa saamattomien miesten mieliksi.
Ymmärtääkseni Henryn(kin) perustarkoitus on kuvata tilannetta, naisten ja miesten eroja, eikä vaatia muutoksia sukupuolten käytökseen.
45-vuotias pyöreähkö nainen on baarissa häntä kaksikymmentä vuotta nuoremman kireäpeppuisen ja muutenkin hyvännäköisen naisen kanssa. Sisään astuu 30-vuotias tiukkalihainen poikamies seksi mielessä. Molemmat naiset haluavat miehen. Kumman mies valitsee?
Jos baari ei ole täysin autio, sieltä yleensä löytyy useita hyväkuntoisia vaginaalisesti käytettäviä imupainemäntiä - ja niihin orgaanisesti liittyneinä halukkaita kyseisen työkalun käyttäjiä - 45-vuotiaan pyöreähkön naisenkin tilapäiseen käyttöön. Toki naisen rima voi olla taivaissa, suhteellisuudentaju kateissa ja luonne hirvittävän kade, niin että tiukkalihaisen poikamiehen lähdettyä 25-vuotiaan pokan kanssa baarista 45-vuotias ei kelpuuta ketään muuta illan tarjonnasta.
Sukupuolten välinen ero, anyone?
http://supah.net/ -sivustolta en löytänyt tekijää enkä lähdettä joten kovin vaikea sanoa juuta tai jaata, ilmeisesti jonkun hlön omakohtaisia kokemuksia?
Siten tuosta vaatimuskäyrästäkään nyt ei ehkä voi kommentoida muuta kuin että vähän jäi mietityttämään että miten suuri voi olla otosjoukko kolmekymppisistä ja etenkin viisikymppisistä naisista joilla EI ole pitkää suhdetta takanaan? Itse en tunne kummankaan ryhmän edustajia juurikaan joten vaikea sanoa heistä mitään yleistä.
Jos itsekin olet sitä mieltä että se että 3-kymppisen naisen misvalikoima väheneekin sen takia että naisen omat kriteerit kasvavat niin eikö se tavallaan kumoa päätelmäsi että naisen pitää laskea rimaa sen takia ettei enää ITSE ole niin haluttu kuin 2-kymppisenä? Nainenhan NOSTAA rimaa vanhetessaan eikä laske kuten muistaakseni sanoit haastattelussa.
Pitäisi varmaankin lukea kirjasi jotta ymmärtäisi tutkimusmetodisi, mutta jos ihminen ei tietoisesti pysty erittelemään parinvalinnankriteereitään niin miten olet pystynyt ne listaamaan ja laittamaan järjestykseen?
"Jos itsekin olet sitä mieltä että se että 3-kymppisen naisen miesvalikoima väheneekin sen takia että naisen omat kriteerit kasvavat niin eikö se tavallaan kumoa päätelmäsi että naisen pitää laskea rimaa sen takia ettei enää ITSE ole niin haluttu kuin 2-kymppisenä?"
Varmaan siinä vaikuttaa sekä a) potentiaalisen partnerijoukon väheminen, eli samanikäiset miehet hakevat usein paljon nuorempaa, kun 20-vuotiaana samanikäiset miehet hakivat samanikäistä ja b) omien kriteerien kasvaminen, eli odotukset miehen sosiaaliselle statuksella ja että mies on suunnilleen samanikäinen.
"jos ihminen ei tietoisesti pysty erittelemään parinvalinnankriteereitään niin miten olet pystynyt ne listaamaan ja laittamaan järjestykseen?"
Kuten sanoin, parhaiten naisten parinvalintakriteerit voi listata tarkastelemalla miehiä, joko a) tutkimuksia lukemalla, b) pelimiesten oppaita lukemalla tai c) nettikeskusteluja lukemalla.
Eli katsotaan, keillä miehillä on eniten ja tasokkaimpia naisia. Esim. Jari Kurri, Jani Sievinen, Hjallis Harkimo jne.
Kenellä sitten ei ole naisia ollenkaan? Esille voidaan nostaa alempitasoiset miehet (joita kirjassa käsitellään), esim. maajussit tai teknisesti suuntautuneet ujot miehet.
Eli varmin resepti miehelle jäädä ilman naisia on asua maalla, olla ujo ja introvertti, raitis, uskoa naiivisti romanttisiin unelmiin - siihen oikeaan, pyöriä miehisten touhujen parissa, jossa naisia ei paljon ole. Tuollaiset miehet havaintojeni mukaan jäävät naissuhteiden ulkopuolelle, eli naisten parinvalintakriteerit ovat sellaiset, että noissa miehissä on partnereina jotakin vikaa.
Yritän kyllä selittää parinvalintatutkimusten ongelmia kirjassa, mutta se itsessään on aika laaja subjekti. Esim. parinvalintatutkimuksissa usein havaitaan, että ihmiset (miehet ja naiset) pitävät mukavista partneriehdokkaista. Mielestäni mukavuus ei kuitenkaan ole ihmisen varsinainen ominaisuus, vaan tapa suhtautua toiseen parinmuodostuksen kontekstissa. Jos tasoton mies menee iskemään tasottomia naisia, niin nuo naiset eivät ole hänelle mukavia. Tuo mukavuuden puuttuminen ei silloin ole kuitenkaan noiden naisten ominaisuus, vaan johtuu naisten tasokkuudesta suhteessa iskijään. Ja epäkohteliaisuuden avulla he haluavat viestittää, että tasoton mies ei ole tervetullut partneriehdokas.
En ole vielä kirjaa saanut käsiini, joten kysyn täällä tätä asiaa.
Onko sulla emansipatorinen motiivi tässä tutkimuksessa? Yleensähän esimerkiksi feministisessä tutkimuksessa (käytän tätä sanaa naistutkimuksen asemesta sillä se kattaa mielestäni nykyisen feministisen teorioinnin, ml. queer-teoria) tai yhteiskuntatieteessä laajemminkin asetetaan tavoitteeksi se, että tutkimuksen avulla voidaan avata sellaisia keskustelukenttiä, jotka muuten jäisivät avautumatta, ja näin tuotetaan uudenlaisia mahdollisuuksia puuttua ongelmallisiksi koettuihin asioihin. Esimerkiksi jos tutkitaan isyyttä, niin voidaana ajatella, että erilaisten isyyteen liitettyjen merkitysten tutkiminen tuo näkyväksi vaikapa isyyden kapean kentän, jolloin sitä vasten voidaan alkaa tuottaa uudenlaista,m parempaa isyyttä.
Kysymys kuuluu, jos/kun sulla on tässä emansipatorinen tavoite, niin mikä se on? Kuinka haluaisit muuttaa kulttuuria, jotta se olisi oikeudenmukaisempi miehille? Miten kulttuurin muuttaminen on mahdollista, jos seksuaalinen halu on noin biologinen juuriltaan, kuin se sulla vaikuttaa olevan?
Eikö ole hiukan yksioikoista samastaa kaikki "siihen yhteen ja ainoaan". Esimerkiksi feministiset teoriat ovat melko pitkälle jo siirtyneet tutkimaan niitä valtarakenteita, joita naiset ja miehet YHDESSÄ tuottavat - ja jotka ovat alistavia sekä naisille että miehille.
Toinen kysymys koskee valtakäsitystäsi. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka ymmärrät vallan. Nykyisinhän valtaa ajatellaan yleisesti foucaultlaisittain. Sun lähtökohtasi ei näytä siihen perustuvan. Mutta ehkä luen kirjasi ja palaan asiaan sitten.
"Onko sulla emansipatorinen motiivi tässä tutkimuksessa? Kysymys kuuluu, jos/kun sulla on tässä emansipatorinen tavoite, niin mikä se on?"
Voihan siihen sellaisenkin laittaa. Itseasiassa emansipatorinen tavoite on enemmän läsnä väitöskirjassani, jossa tarkoitukseni on osoittaa, että miesten tasa-arvo-ongelmat tulevat huomioiduiksi puutteellisesti virallisissa tasa-arvokeskusteluissa ja että tasa-arvopolitiikan resurssit on suunnattu väärin.
Kirjassa on toki sama teema, eli sinä tuodaan esille, että naisilla on paljon sellaista valtaa, joka on jäänyt vaille huomiota, kun miesten valta on ollut tarkastelun keskipisteessä. Jos se huomioidaan esittämälläni tavalla, niin kyllähän sillä on emansipatorisia vaikutuksia.
Toisaalta kirja on tehty instrumentaalisesti ja mekanistisesti siten, että se pyrkii antamaan mahdollisimman totuudenmukaisen kuvan pariutumisesta - aihepiiriin liittyvistä lukuisista tabuista piittaamatta. Seksuaalisuudesta puhuttaessa on huomattava ero sillä, mitä ihmiset haluavat kuulla (romantiikka) ja miten asiat oikeasti ovat.
"Kuinka haluaisit muuttaa kulttuuria, jotta se olisi oikeudenmukaisempi miehille?"
Muuttaminen voi olla hankalaa - siksi en kirjassa esitäkään muutoksia, koska kannattaa pitää toisistaan erossa se 1) miten asiat ovat ja 2) mitä asioille pitäisi tehdä.
Otan kyllä kantaa tasa-arvopolitiikkaan ja yritän kumota kirjassa koko palkkatasa-arvon käsitteen kelvollisuuden sukupuolten välisen tasa-arvon indikaattorina.
Eli kulttuuria pitäisi muuttaa siten, että yhteiskuntatieteissä ja tasa-arvopolitiikassa naisten seksuaalisen vallan naisille tuottamat hyödyt ja miehille aiheuttamat kustannukset otettaisiin huomioon. Eikä esitettäisi virheellisen yksipuolisesti, että valta on vain miehillä.
Mitä pariutumismarkkinoille sitten voidaan tehdä? Kysehän on kysynnästä ja tarjonnasta. Noin teoreettisella tasolla miesten seksistä maksamaa hintaa voidaan alentaa, jos naisten seksin tarjonta markkinoilla lisääntyy. Sitä voidaan Suomessa lisätä esim. tuomalla siirtolaisina nuoria naisia lisää. Teoreettisesti tarkastellen, kun naisten lukumäärää lisätään riittävästi, niin jossakin vaiheessa kysyntä ja tarjonta saavuttavat tasa-painon, jossa seksin hinta on miehille ja naisille sama. Valtion politiikan tavoitteena on kuitenkin ollut pikemmin naisten seksikartellin ylläpito ulkomaisten naisten maahantuloa rajoittamalla. Ja on huomattava, että jos esim. kehitysmaista tuotaisiin lisää nuoria naisia Suomeen, niin se tietäisi kehitysmaiden miesten kannalta entistä kovempaa kilpailua yhä harvemmista naisista. Joten globaalilla tasolla ratkaisujen löytäminen on vaikeaa ja seksi tulee pysymään niukkana resurssina pitkään.
"Miten kulttuurin muuttaminen on mahdollista, jos seksuaalinen halu on noin biologinen juuriltaan, kuin se sulla vaikuttaa olevan?"
En varsinaisesti ota kantaa seksuaalisen halun alkuperään, koska sillä ei sinällään ole merkitystä kirjan tarkastelujen kannalta. Jos alkuperä on tosiaan biologinen, kulttuurin muuttaminen on luultavasti mahdotnta tai vaikeaa. Jos halu on kulttuurista - kuten sosiaaliset konstruktionistit saattavat asian esittää, niin silloinhan pitää panostaa nimenomaan halujen ja parinvalintapreferenssien muuttamiseen, joka on ainut looginen johtopäätös konstruktionistille. Siitä puhunkin pitempään kirjassa.
"Eikö ole hiukan yksioikoista samastaa kaikki "siihen yhteen ja ainoaan". Esimerkiksi feministiset teoriat ovat melko pitkälle jo siirtyneet tutkimaan niitä valtarakenteita, joita naiset ja miehet YHDESSÄ tuottavat - ja jotka ovat alistavia sekä naisille että miehille."
Kirjassa käsitellään miesten ja naisten seksuaalista valtaa, kuinka ne ovat aina läsnä samanaikaisesti, konfliktissa toistensa kanssa ja miten ne kietoutuvat toistensa kanssa yhteen.
"Toinen kysymys koskee valtakäsitystäsi. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka ymmärrät vallan."
Lainauksena kirjasta muutama kappale:
Sosiaalinen vaihto ja valta
Valta on yksilön kykyä vaikuttaa muiden käytökseen tarjoamalla resursseja, pidättäytymällä niiden tarjoamisesta tai rankaisemalla.
Emersonin valta-riippuvuusteoria (1962; 1972a; 1972b) on muodostanut
sen perustan, jonka varaan moderni sosiaalisen vaihdon teoria on
rakentanut vallan tutkimustaan viimeisten vuosikymmenien aikana.
Valta-riippuvuusteoriassa sosiaalinen valta ilmenee suhteissa. Saadakseen valtaa yksilöllä täytyy olla valtaa suhteessa johonkuhun
toiseen henkilöön – mieluummin kuin että valta määriteltäisiin
kyvyksi saavuttaa jotakin. Valtaerot ovat seurausta toimijoiden erilaisista
keskinäisistä riippuvuuksista. Riippuvuuden voidaan taloudellisin
termein ilmaistuna ajatella koostuvan kysynnästä ja tarjonnasta. Sosiaalisiin
suhteisiin kuuluu yleensä vastavuoroinen riippuvuussuhde, jossa kumpikin osapuoli kykenee kontrolloimaan toisen osapuolen käytöstä ainakin jossakin määrin. Kaksi Emersonin Valta-riippuvuusteorian keskeistä
ideaa vallasta ovat laajasti hyväksyttyjä: toimijan riippuvuus toisesta toimijasta on vallan lähde ja valta on toimijoiden välisen suhteen, ei toimijan itsensä ominaisuus. (Molm 1997, 1–4.)
Valta sosiaalisen vaihdon teoriassa on suhteen ominaisuus, joka on johdettu toimijan kontrollista sellaisiin resursseihin, joita muut arvostavat. Toiseksi valta on potentiaalia, joka syntyy mahdollisuudesta saada muualta samaa arvostettua resurssia. Vain määrittelemällä valta potentiaaliksi sillä voidaan viitata toimijan asemaan rakenteessa. Rakenteellinen valta eroaa käyttäytymiseen liittyvästä vallan käytöstä ja vaihtoprosesseihin yhteydessä olevista lopputuloksista. Kuinka valtarakenne vaikuttaa käytökseen, on eräs vaihtoteorian keskeisistä kysymyksistä. (Molm 1972, 29–31.)
Valta-riippuvuusteorian näkökulmasta katsottuna vastavuoroinen tai tasapainoinen vaihtosuhde ei viittaa vallan poissaoloon. Valta voi olla tuollaisissa suhteissa läsnä (ei kuitenkaan dominaation muodossa), koska toimijat voivat edelleen harjoittaa kontrollia toistensa toimintaan.
Useat valta-riippuvuussuhteet muodostavat valtaverkoston, jolla on taipumuksena sulkeutua. Tuollaisessa verkostossa keskeinen prosessi on vallan legitimisoituminen tai muuttuminen sellaiseksi auktoriteetiksi, jossa valtaa käytetään vain ryhmän sisäisten normien edellyttämillä tavoilla. Siten vallasta muodostuu mieluumminkin sosiaalisten rakenteiden osa kuin henkilökohtainen ilmiö kahden ihmisen välillä. (Zafirovski
2005.)
Onneksi on netti ja mahdollisuus kuunnella radio-ohjelmia jälkikäteen! Mielestäni Eva Mantu oli asiallinen ja objektiivinen. Hän ei Livian tapaan rynnännyt heti rinnat töröllään kaatamaan haastateltavansa tieteellisiä löytöjä. Eva taitaa olla ensimmäinen nainen näissä keskusteluissa, joka otti asiat asioina eikä heti olettanut, että naisten asema on nyt yhden Henryn takia vaarassa. Täydet pisteet Evalle!
Hyvin pärjäsi Henrykin. Hän pysyi teemassa ja vastasi asiallisesti kaikkeen, mitä häneltä kysyttiin. Mitä muuta voi haastateltavalta vaatia?
En ole vielä saanut Henryn kirjaa käsiini, joten en tiedä, puhutaanko siellä vanhenevien ihmisten parimarkkinoista. Siellähän on meidän harmaiden panttereiden onneksi miehilläkin hiukan saumaa. Yli kuusikymppisten joukossa alkaa olla selvästi enemmän naisia kuin miehiä. Miehet kuolevat nuorina yrittäessään raataa kokoon naistensa vaatimat rahat, myös tupakka ja viina auttavat tässä. Etelän lomakohteissa näkee selvästi, kuinka vanhalla miehellä käy flaksi. Tietysti asiassa auttaa, jos miehellä on miljoona pankissa, avoauto ja kakkosasunto Espanjan aurinkorannikolla. Mutta köyhemmätkin saavat seuraa, sillä miehensä perineillä mummoilla on pätäkkää omastakin takaa. Kun he huomaavat mieleisensä miehen, he panevat kutimen vilkkaasti syrjään ja tulevat juttusille. Olisi kiintoisaa selvittää tilastollisesti, missä iässä mies on seksin ja seuran vonkaajien kohde eikä toimija. Itse arvioisin, että tämä tapahtuu noin 62 vuoden iässä. Kunhan on siistit vaatteet päällä ja selvin päin, voi olla varma, että kohta joku tulee kysymään, että "eikös me oltu samassa koulussa silloin ennensotia".
Jos siis sinusta, vaari-toverini tuntuu siltä, että olet saanut tarpeeksesi naisesi naputuksesta ja pihtaamisesta, ota vikkelästi ero ja tule etelän aurinkoon. Itse vietän siellä puolet vuodesta ja voit uskoa, että hauskaa on. Tarjolla on naisia kaikista Euroopan maista alkaen 45-vuotiaista päätyen seitsemänkymmppisiin ilosilmiin. He eivät enää vaadi sinulta mahdottomia ja antavat itsestään kaiken, millä vielä suinkin on käyttöä.
Olkoon tämä myös lohdutuksena niille nuoremmille veljilleni, jotka elävät puutteessa. Malttakaahan vain, älkää raatako itseänne hengiltä, pankaa sivuun ne rahat, jotka muuten menisivät vonkamiseen ja odottakaa rauhassa. Kunhan tukassanne vilahtaa harmaa charmi, alatte olla kovaa valuuttaa.
On käsittämätöntä, miten monet yrittävät tarrautua ikuiseen nuoruuteen. Nuoruus on loppujen lopuksi aika julma aika. Muistan hyvin sen ajan, kun olin itse ostajana pariutumisen markkinoilla. Se oli juuri sellaista tappavaa touhua, josta Henry-veljemme ansiokkaasti kertoo. Ugh-olen puhunut
Eli ATM-miesten ainoa toivo on vanheta ja sitten ottaa seitsemänkymppisiä 'ilosilmiä' vaimoikseen?
Eipä tuokaan tulevaisuudenkuva kovin ruusuiselta näytä. Onhan se tietty varmaan joistakin kivaa, jos noin kuusikymppisenä (vasta) pystyy scorettamaan (ryppyistä ja kuivaa) piirakkaa, mutta soisi sen kyllä tapahtuvan jo hivenen aikaisemmin, ja kohteen olevan paljon nuorempaa ja vetreämpää laatua.
Niin kauan kuin nuoret tai vanhemmatkaan miehet eivät pysty saamaan nuorta naista sitten millään, vaikka heissä ei olisikaan mitään varsinaista vikaa, ja niin kauan kuin tällainen on hyvin laajamittaista ja tyypillistä, on tasa-arvossa hirvittävän suuri vinoutuma, jota voitaisiin mieluummin koettaa oikaista lainsäädännöllä ja kulttuurin keinoin kuin vinouttaa vaan lisää (niinkuin nykyisin on tapana) näillä samoilla keinoilla.
- Vortac
Kuulin juuri kaapin paikan su 24.2. klo 18.
Sanokoot, mitä sanovat, Henryn tutkimustuloksia kyseenalaistavat, niin mitään virheellistä väittämää niistä ei löydy ainakaan radio-ohjelman perusteella.
Näkökulmaa voi tietysti laajentaa.
On naisia, jotka haluavat eläinkunnan esimerkin mukaan jälkeläisilleen olemassaolon taistelussa pärjäävimpien, ei välttämättä varakkaimpien vaan röyhkeimpien geenit. Siksi väkivaltaiset murhaajat, pahoinpitelijä-vankilakundit takaavat aggressiivisuutensa takia paremmat jälkeläistaistelijat kuin rauhaa rakastavat peräkammarin pojat.
Kun kansakunnan sivistystaso nousee ja inhimilliset arvot tulevat kunniaan, tapahtuu ennen pitkää barbaarien voitto.
Historiassakin kaikki korkeakulttuurit tuhoutuivat.
Vaistojensa ohjaamana naisenemmistö valitseekin sotaisen luonteen omaavia kumppaneita mieluummin kuin henkistyneen korkeakulttuurin tuottamia lempeitä, perushyviä miehiä.
Kyllä Laasanen on oikeassa.Me ns.saamattomat olemme paarialuokkaa.Meille nauravat sekä saaneet miehet,että naiset.Ja se ajaa meidät itsetuhon tielle.Ihmisiä mekin olemme.Vai olemmeko.Meiltä ei kukaan kysynyt,halusimmeko me tänne.Itse koen elämän taakkana;huonona elokuvana ,joka on katsottava loppuun.
Anonyymille 24.2.
Eräs amerikkalainen professori sanoi, että muistakaa häneltä tämä yksi opetus:
Ei ole olemassa sitä yhtä oikeaa. Karistakaa se harhakuva. Perustakaa perhe, menkää naimisiin, kasvattakaa lapset. Se on luomakunnassa kaiken muunkin elämän perimmäinen tarkoitus.
Olen samaa mieltä. Ikuinen oikean etsiminen, helppo eroaminen ja ennen eroa syntyneiden lasten sysääminen turvattomuuden tunteen kurimukseen on oman aikamme kulkutauti. Puolisovalinnan ei pidä olla mikään ylivoimaisen tärkeä pääsia elämässä.
"Siksi väkivaltaiset murhaajat, pahoinpitelijä-vankilakundit takaavat aggressiivisuutensa takia paremmat jälkeläistaistelijat kuin rauhaa rakastavat peräkammarin pojat."
Tämä on valitettavan totta. Kyllä asia on niin, että naiset ovat täysiä eläimiä parinvalinassaan. Se pukki, joka pökkii kilpakumppanit hengiltä pääsee itse pukille. Vankiloissa istuvat murhaajat saavat ihailijapostia tuutin täydeltä ja vapaaksi päästyään seksiä niin paljon kuin sielu sietää.
Olisiko tämä eläimellisyys perussyynä siihenkin, että monet naiset kestävät hämmästyttävän kauan heitä liitossa hakkaavia miehiä?
Kaikki naisten ja miesten erot voidaan tietysti johtaa tasa-arvokysymyksiksi, mutta mielestäni se johtopäätöksesi että mies kiinnostuu nuorista naisista ja nainen taas vanhemmista miehistä ei ole tasa-arvo-ongelma. Ylipäänsä mahdollisen seksuaalisen vallan naisille antavat miehet. Nainen toki voi käyttää valtaansa kuten haluaa, mutta vain niin kauan kuin mies sen vallan naiselle antaa.
Pitää myös lisätä että itse tunnen lukuisia eri ikäisiä miehiä jotka ovat eläneet eripituisissa parisuhteissa ja harrastaneet lukuisia yhden yön juttuja ja ne ovat olleet ihan tavallisia miehiä. Toki tunnen sellaisiakin miehiä jotka eivät mitä ilmeisimmin ole koskaan olleet naisen kanssa sukupuoliyhteydessä mutta tunnen kyllä sellaisia naisiakin.
Väittäisin kyllä että niin kuin elämässä yleensä, vastuu on itsellä. Jos on erittäin epäsosiaalinen, pysyttelee kotona ja vaihtaa alusvaatteet kerran vuodessa niin ei voi olettaa että oven takana olisi jono vastakkaisen sukupuolen edustajia. Ei sellaisia joita toivoisi eikä sellaisia joita ei toivoisi.
Ja se että Kimi Räikkösen tai Mika Häkkisen ympärillä pyörii naisia johtuu varmasti muustakin kuin heidän seksuaalisesta vetovoimastaan. Julkisuudenhakuisuus on nykyään aika yleistä. Heitä käytetään välineintä julkisuuteen ja samaa voidaan sanoa muista joilla on korkea sosiaalinen status.
Lähteenä "pelimiehen oppaat" ovat ehkä hieman kyseenalaisia. Pelimiehen kun erottaa siitä ettei pelimies ikinä kirjoita eikä lue pelimiesten oppaita. Väittäisin. Pelimiesten oppaat ovat wanna be-pelimiesten kirjoittamia oppaita wanna be-pelimiehille. Harvempi nainen on kiinnostunut miehestä joka lukee pelimiehen oppaita.
Vortac sanoi: "Niin kauan kuin nuoret tai vanhemmatkaan miehet eivät pysty saamaan nuorta naista sitten millään, vaikka heissä ei olisikaan mitään varsinaista vikaa, ja niin kauan kuin tällainen on hyvin laajamittaista ja tyypillistä, on tasa-arvossa hirvittävän suuri vinoutuma."
Minusta vanhempien miesten ei pidäkään saada nuorta naista. Siinä on infarkti lähellä, kun viisikymppinen alkaa puikottaa parikymppistä. Sitäpaitsi mitä sen ikäinen pikkunisäkäs vielä seksistä tietää?
En usko, että mikään lainsäädäntö attaa Henryn esiin nostamiin ongelmiin. Parasta on vain sopeutua siihen, että seksin markkinoilla on nuoren miehen ulvottava susien mukana ja otettava minkä rahalla vain irti saa. Sitten vanhemmiten voi tarkastella asioita rauhallisesti. Kuten "Ugh-olen puhunut" huomautti, etelän lomakohteet ja myös lappi tiettyinä aikoina sekä ennen kaikkea - ruotsinlaivat - ovat täynnä naimisissa olevia, eronneita ja leskiä, naisia, joilla parasta ennen- päivä on vielä edessäpäin. Kokenut nelikymppinen ja hiukan vanhempikin lady on kuusikymppiselle nautiskelijalle silkkaa juhlaa. Ja he tarjoavat itseään itse!
Toivonkin, että Henry tekee ihanille naisillemme oikeutta ja huomioi myös tämän puolen pariutumisen markkinoista. Hän on varmaan niin nuori, ettei tiedä tällaisen "iltatorin" olemassaolosta.
Ruotsinlaivoilla näkee, kuinka rumempikin mies käy kaupaksi, eikä tarvitse edes tanssia kitkuttaa tai puhua viisaita sosiologiasta.
En ole lukenut noita pelimiesten oppaita, mutta sen verran pelimies olen itsekin, että uskallan suositella saamattomille miehille pikku matkailua silloin tällöin. Ruotsin-risteily ei käytännössä maksa mitään. Seksimarkkinoilla risteilyn hinta-laatusuhde on todella kohdallaan.
"Matkamies maan"
En malta naisena jättää kommentoimatta teidän miesten "keneltä saa ja kuka saa"-kommentteja. Ei ole mikään ihme ellei tuolla asenteella "saa". Se asenne kun paistaa hyvin kauas ja on totaalinen turn off naiselle. Seksuaalinen kanssakäynnistä kun on aika vähän tietoa ja kokemusta jos kokee sen "saamisena" ja "antamisena". Jos pystyy näkemään naisen jossain muussa roolissa kuin "antajana" ja itsensä muussa roolissa kuin "saajana" niin portit niihin naisten makuuhuoneisiin aukenevat ilman mitään ongelmia.
Toki ruotsinlaivalta varmaan löytyy niitäkin naisia joita ei keskustelu tai tanssiminen kiinnosta mutta arvelisin että seksuaalisen kanssakäymisen tasokin on siltä pohjalta vähän toista kuin naisen kanssa jonka mies on onnistunut hurmaamaan. "Mun vai sun hyttiin"-kommentti ei ole kovin hurmaava.
Seksuaalinen kanssakäyminen on paljon muutakin kuin eritteiden vaihtamista tai erilaisia asentoja. Ellei se teille ole niin käy kyllä sääliksi. Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä korjata asennetta.
En malta naisena... sanoi: "Jos pystyy näkemään naisen jossain muussa roolissa kuin "antajana" ja itsensä muussa roolissa kuin "saajana" niin portit niihin naisten makuuhuoneisiin aukenevat ilman mitään ongelmia."
Niin varmaan juu. Mutta nyt puhutaankin ruotsinlaivoista. Sinne kokoontuvat ihmiset, jotka haluavat seksiä heti ja kunnolla. Viikko sitten istuin punaisen laivan baarissa, viereeni tuli ikäiseni nainen, joka sanoi: "Haluan sinua, nyt heti." Viiden minuutin päästä jo riisuttiin vaatteita hytissäni. Koko matka oli, etten sanoisi - antoisa. Siis meille molemmille.
Tukholmassa erosimme hyvinä ystävinä. Hänen miehensä näkyi olevan satamassa vastassa.
Paluumatkalla vietin yön ruotsalaisen, naimisissa olevan naisen kanssa. En aio ikinä mennä naimisiin. Olen kuullut hyviltä ystäviltäni niin paljon tosikertomuksia avion arjesta. Kaava on aina sama: kun kohdataan, ei seksistä ole todellakaan pulaa, mutta kun pappi on aamenensa sanonut, alkaa pihtaus. Ja pian on nainen jonkin moottoripyöräjengin kaverin kainalossa. Nehän on niin "jännittäviä". Ja kotona nössö mies katsoo lasten perään, siivoaa, tiskaa ja menee aamulla töihin, että nainen saisi ostaa prätkäkundille uuden nahkatakin. Ei kiitos, ei kiitos!
"Matkamies maan"
"Matkamies maan",
mukavaa että olet löytänyt Ruotsinlaivat ja sieltä seksiä ilman sitoumuksia. Kaverisi ovat joko erityisen huono-onnisia, huonoja hoitamaan pitkää parisuhdetta tai sitten ovat omaksi huvikseen pelotelleet sinua prätkämiehillä ja pihtauksella.
Toki on onnettomia aviopareja aivan kuten on onnettomia sinkkujakin. Mutta on onnellisiakin! Valitettavasti elämänmalli on nykyään mennyt niin kiireiseksi ja suorituskeskeiseksi että se syö suhteita. Silti löytyy edelleen paljon suhteita joissa ei pihdata eikä löydetä prätkämiehiä.
Mitäs jos löytäisit unelmiesi naisen jonka kanssa harrastaisit seksiä vuodesta toiseen, joka viikko, parhaimpina aikoina joka päivä, se tietäisi mistä pidät ja tietäisit itse mistä nainen pitää? Eikä se pihtaisi. Eikä kumpikaan antaisi eikä ottaisi. Seksin taso olisi ihan toista kuin tuntemattomien kanssa. Ei tarvisi käydä Ruotsinlaivoilla eikä koko ajan yrittää. Kyllä, se on mahdollista. Muttei sellaista suhdetta varattujen kanssa satunnaista seksiä harrastamalla löydä. Vaatii ihan toiset hakumenetelmät, mutta kannattaa.
Rakas anonyymi!
En keksinyt prätkämiehiä itse. Lukaisepa tästä Ewitan ja Saran todistukset:
Ewita:
"Tapasin miehen ja retkahdin.... Varattu motoristi mies. Kertokaa siskot mihin olen pääni työntämässä. Motoristeilla huono maine, ehkä syystäkin joillain. Tapaamani mies oli kuitenkin ihminen, joka tuntui niin tutulta ja turvalliselta heti ensi kohtaamisella."
Sara29:
"Tervetuloa kerhoon. Niin minäkin... Nämä osaavat olla vaan niin ihania :).. Meillä juttu kestänyt jo yli vuoden, nyt vaikeaa kuvitella että se edes loppuisikaan. Ja minunkin kultani siis naimisissa...Enkä minäkään vapaa."
Nämä löytyvät täydellisinä täältä:
http://ihmissuhteet.blogspot.com/
Varmasti on olemassa onnellisia pareja, joilla myös seksi sujuu. En vain ole nähnyt vielä yhtäkään, vakka en ole enää kovin nuori. Minulla on toki ollut muitakin - jopa aika pitkiäkin naissuhteita kuin nuo ruosinlaivojen raivoisat ruusut, mutta eri syistä ne ovat aina katkenneet. Luulen, ettei "unelmieni naista" yksinkertaisesti ole olemassa. Sellaistakin sattuu elämässä.
Tottakai mieluimmin eläisin yhdessä ihanan naisen kanssa, muta kun se e onnistu, on keksittävä muita tapoja hoitaa ihmissuhteet ja seksuaaliset tarpeet. Minulla on useita mukavia naistuttuja, joiden kanssa vaihdan ajatuksia, käyn leffassa, teatterissa ja monesti matkoillakin. Lisämausteena ovat sitten nuo ruotsilaivojen ja etelän lomakohteiden kiimaiset nartut, joiden jäljiltä saattaa mennä viikko toipuessa. Ansaitsen hyvin, olen suorastaan pikkuvarakas ja työni sallii minulle runsaasti vapaa-aikaa. Miksi jakaisin kaiken tämän jonkin pihtaavan pirttihirmun kanssa?
Kysyy Matkamies maan.
Hyvä "matkamies maan",
poikkeamme nyt ehkä vähän aiheesta, kun täällä piti keskustella Henryn haastattelusta, mutta ehkä jotenkin sivuamme aihetta kuitenkin.
Heh, kyllä varmasti löytyy naisia jotka retkahtavat prätkämiehiin. Jotkut retkahtavat urheiluautomiehiin ja jotkut vaikka jääkiekkoilijoihin. Jotkut kirjailijoihin jne. Makuja on monia.
Mutta silloin kun sydän on varattu niin ei retkahda kehenkään toiseen. Vaikka millainen prinssi/prinsessa kävelisi vastaan. Niin, siis kun SYDÄN on varattu, sillä ei aina ole suoraa yhteyttä avioliiton kanssa. Valitettavasti.
En väitä että toimivaa suhdetta olisi helppo löytää. Mutta mahdollista se on. Ja siksi ei kannata luopua toivosta koska se varmimmin estää sen ihmisen löytämisen jonka kanssa elämä muistuttaa ruusuilla tanssimista. Yltiöromanttista? En tiedä, mutta itse olen vuosien etsinnän jälkeen löytänyt miehen jonka kanssa olen elänyt kohta 4 vuotta ja rakastun koko ajan lisää vaan. Yhtään ei kyllästytä vaikkei hänellä ole prätkää. En pihtaa eikä pihtaa hänkään. Enkä petä ruotsinlaivalla enkä muuallakaan. Kun ei tarvi. Seksi senkun paranee kun oppii tuntemaan toisen. Olen minäkin noita ruotsinlaivoja aikanani kolunnut ja satunnaisia suhteita harrastanut, mutta kyllä ne kokemuukset ovat laimeita haamuja tähän verrattuna.
Ei kai se naimisiin meneminen mikään pakko ole jos se muuttaa naisen pihtaavaksi pirttihirmuksi? Voihan sitä ilman papin aamentakin yhdessä elää.
Siihen minäkään en keksi syytä että miksi jakaisit elämäsi pihtaavan pirttihirmun kanssa. Usko tai älä, jokainen nainen ei muutu sitouduttuaan pihtaavaksi pirttuhirmuksi. Eikä petä miestään ruotsinlaivalla. Eikä rakastu prätkämieheen. Jos niin luulet niin olet pahasti menettänyt luottamuksesi naisiin, sille ehkä pitäisi tehdä jotain?
Matkamies maan kutsuu:
Arvoisa anonyymi
"Poikkeamme nyt ehkä vähän aiheesta, kun täällä piti keskustella Henryn haastattelusta, mutta ehkä jotenkin sivuamme aihetta kuitenkin."
Olet niin fiksu ihminen, ettei meidän kannata todellakaan tuhlata aikaamme ruotsinlaivojen tarjonnan esittelyyn. Miksi emme keskustelisi Henryn haastattelusta ja hänen löydöistään tässä näin, kaikessa ystävyydessä, yhtä aikaa kahdestaan ja julkisesti?
Minusta radiohaastattelu oli asiallinen ja informativinen. Haastattelija pysyi asiassa, eikä käynyt Henryn kimppuun Livian tavoin pistimet tanassa. Henry vastaili niin hyvin kuin osasi. Keskustelusta huokui molemminpuolinen kunnioitus.
Mitä Henryn löytöihin tulee, olen pitkälti samaa mieltä. Kirjan tieteellisyydestä en osaa sanoa sitä enkä tätä, koska Henryn edustama tieteenala ei ole minulle tuttu. En esimerkiksi tiedä mitään queer-teoriasta.
Naisten seksuaalinen valta on minusta ollut aina itsestään selvä asia. Itse olen siitä kiitollinen. Jos olisin nuorena kollina päässyt kaikkien niiden tyttöjen sänkyihin, joita piiritin, olisivat kaikki rahani menneet elatusmaksuihin. Siihen aikaan kun ei vielä tunnettu pilleriä.
Erikoisen kiitollinen olen Sirpalle, joka torjui kosintani. Hänestä tuli vanhemmiten sellainen riivinrauta, että jo kolme hänen ex-aviomiestään kiittää luojaansa, että pääsi ajoissa irti tuosta naisesta. Sirpa sai miehiltään hienon talon, auton, kesämökin ja yksiön Espanjasta. Toivon hänelle kaikkea hyvää.
Nämä naiset siis käytivät seksuaalista valtaansa minuun nähden oikein.
Hoh-miksi minä taas höpöttelen? Piti pysyä tutkimuksessa. Pariutuminen todella muistuttaa markkinatouhua. Naisilla ja miehillä on hintansa, joista neuvotellaan ja lopulta tehdään kaupat. Tai ollaan tekemättä. Luin hiljattain otsikon, joka väitti, että joka toinen vaimo pettää. Ehkä he olivat niitä, jotka tekivät kauppansa liian halvalla? Jostain löytyi mies, joka saattoi tarjota enemmän ja siinä sitä oltiin. Se, että avioliitoista puolet purkautuu saattaa johtua samasta syystä. Naiset (yleensä) vain katuvat kauppojaan ja tekevät sitten uuden diilin.
Tässä vaiheessa tietysti täytyy muistaa, että PUOLET VAIMOISTA EI PETÄ MIESTÄÄN. Ja se on hieno juttu. Tahdon uskoa, että sinä, ystäväni anonyymi kuulut tähän joukkoon.
Moni feminismin aatteet omaksunut nainen on näillä, ja muillakin palstoilla sanonut, että nainen tarvitsee miestä yhtä paljon kuin kala polkupyörää. He ovat varmasti oikeassa. Onhan olemassa myös miehiä, jotka kaipaavat polkupyörää enemmän kuin naista. Meitä on niin moneksi.
Mutta tosi kurja tilanne on niillä miehillä, jotka kaipaavat naista eivätkä häntä saa. Naisen on mahdotonta käsittää, että pitkäaikainen "puute" - enkä tarkoita tällä pelkästään seksiä - todella voi saada miehen menemään hirteen tai syyllistymään rikoksiin. Mielestäni puutteen poistamiseksi olisi järjestettävä joku systeemi, joka auttaisi heitä. Onhan meillä sosiaalihuoltokin, miksi ei voisi olla seksuaalista huoltoa? En tiedä, miten asia käytännössä olisi järjestettävissä. Keski-Euroopassa seksuaalihuolto hoituu bordellien avulla, mutta meille ne ehkä eivät sovi.
Olisiko sinulla ideoita tähän pulmaan?
Kysyy Matkamies maan.
"Matkamies maan",
en ole valitettavasti lukenut Henryn kirjaa, ainoastaan kuunnellut Eve Mantun haastattelun Kaapin paikassa, mutta ehkä siltäkin pohjalta jotain voi kommentoida.
Minusta tässä käsiteltävä naisen seksuaalinen valta johtuu siitä yksinkertaisesta tosiasiasta että nainen on se joka tulee raskaaksi, synnyttää lapsen, imettää sen ja sitä kautta nainen on vastuussa lapsen ensimmäisistä hetkistä ihan konkreettisesti. Nainen ei siis voi poistua tilanteesta kun lapsi on tulossa kuten mies. En väitä että jokainen mies poistuisikaan, mutta se on miehelle mahdollista. Abortti on kuitenkin aika raskas operaatio ja sisältää riskinsä.
E-pillerikin on onneksi keksitty mutta kummasti näyttää olevan edelleen niin että nainen on yleisemmin se pesänrakentaja ja halukas perustamaan perheen, kun taas mies on enempi siemenen levittäjä. Ei kai sen enää niin tarvisi olla mutta jotenkin vaikuttaa että se edelleen on niin, miehet ovat yleensä naisia vanhempina halukkaita sitoutumaan. Ja kun naisella on yleensä miestä suurempi halu perustaa perhe, nainen haluaa löytää miehen jonka kanssa sen perheen perustaa. Ja siinä on mielestäni koko homman juju. Nainen valitsee elämänkumppania, mies seksikumppania. Ja siitä johtuen naisen kriteerit ovat korkeammalla. Ja siksi nainen on se joka valitsee ja miehen rooliksi jää yrittää niitä jotka mielestään sopivat seksiä harrastamaan. Nainen voi toki hakea pelkästää satunnaista seksiäkin, mutta väitän että niissäkin tapauksissa valintaan vaikuttaa alitajuisesti vastakkaisen sukupuolen sopivuus isäehdokkaaksi.
En osaa ottaa kantaa tuohon seksuaalihuolto-asiaan kun en jotenkin osaa naisena ajatella että ongelmana noissa tapauksissa olisi se itse seksin puute. En osaa ajatella että seksi esim maksullisen ammattilaisen kanssa voisi mitenkään tehdä ihmistä sen onnellisemmaksi. Siitä puuttuu edelleen se toisen ihmisen läsnäolo, välittäminen ja rakkaus. Ehkä olen yltiöromanttinen mutta minusta ne ovat niitä asioita jotka pitävät ihmisen hengissä. Ja sitten toisaalta ajattelen että jokainen ihminen on rakkauden arvoinen ja jokaiselle ihmisele löytyy joku joka rakastaa ja jota rakastaa, jos vaan jaksaa etsiä. On niin hirveästi yksinäisiä ihmisiä, miehiä ja naisia, etten osaa uskoa etteikö jokaiselle toista ihmistä tarvitsevalle löytyisi joku jos vaan jaksaa ja haluaa nähdä sen eteen vaivaa.
Minusta internet on erittäin toimiva parinhakuväline, se voisi olla ehkä ensimmäinen ratkaisu mitä voisi yrittää.
Tuo markkina-ajatus ja ihmisen "hinta" tuntuu vieraalta kun lähden siitä että jokainen ihminen on samanarvoinen. Toki erilaisia ominaisuuksia arvostetaan eri tavoin, mutta se miten paljon mitäkin ominaisuutta kukakin arvostaa riippuu niin omista ominaisuuksista ja elämäntilanteestakin. Ettei nyt mene liian teoreettiseksi niin konkreettinen esimerkki: pitkään toimimattomassa avioliitossa epäkäytännöllisen tiedemiehen kanssa ollut nainen saattaa hyvinkin yhtäkkiä ihastua kylpyhuoneen remontin tehneeseen mieheen vaikka aina on arvostanut älyä ja vähät välittänyt käytännön miehistä. Eli arvostettavat ominaisuudet vaihtelevat samalla ihmiselläkin kokemusten ja elämäntilanteen myötä.
Mutta jos nyt ihan välttämättä haluaa ajatella parinvalintaa markkinoilla ja ihmisille hinnat niin omaa "arvoaan" nostaakseen voisi miettiä mitä ominaisuuksia naiset yleensä arvostavat korkeimmalle ja koittaa sitten korostaa niitä ominaisuuksia itsessään. Mutta esittämään ei kannata ruveta, se on kaikkein huonoin vaihtoehto koska epäaitous on aina luontaan työntävää.
En ajattele niinkään että olisi kahta ihmistyyppiä: pettäjiä ja uskollisia. Jokainen voi sortua pettämään tarpeeksi vaikeassa tilanteessa. Ja jokainen pystyy olemaan uskollinen tarpeeksi onnellisessa suhteessa. Pettäminen on yleensä jäävuoren huippu erittäin epätoivoisessa suhteessa. Väärin toki, mutta inhimillistä.
Anonyymi sanoi:
"Tuo markkina-ajatus ja ihmisen "hinta" tuntuu vieraalta kun lähden siitä että jokainen ihminen on samanarvoinen."
Iltapäiväleht kertoi:
"Huuto.net-verkkohuutokaupassa on huomiota herättänyt tiistaina sinne ilmestynyt myynti-ilmoitus, jossa myydään "Suomen ykkössinkku" Susanna Sievistä treffiseuraksi.
Yhden illan treffien lähtöhinnaksi laitettiin 249 euroa.
Ilmoituksen oltua netissä kolme tuntia, ei treffeistä oltu tehty vielä yhtään tarjousta. Sittemmin tilanne on niin sanotusti karannut käsistä erinäisten nimimerkkien tarjottua Susannan seurasta tähtitieteellisiä summia.
Torstaiaamuna treffeistä oli jo huudettu 2 000 euroa."
Matkamies maan sanoo:
Vastaan myöhemmin asialliseen ja hyvin mietittyyn kirjoitukseesi.En vain malttanut laittaa tätä tiedoksesi. Olen edelleen sitä mieltä, että parisuhdemarkkinat ovat tutkimisen arvoinen aihe.
Matkamies maan korjaa virheellisen lauseensa. Kirjoitin:
"En vain malttanut laittaa tätä tiedoksesi. "
Piti sanomani: En vain malttanut olla laittamatta tätä tiedoksesi.
Anonyymi sanoi:
"Nainen valitsee elämänkumppania, mies seksikumppania. Ja siitä johtuen naisen kriteerit ovat korkeammalla. Ja siksi nainen on se joka valitsee ja miehen rooliksi jää yrittää niitä jotka mielestään sopivat seksiä harrastamaan."
Harvinaisen fiksu oivallus. Jos siihen vielä lisättäisi lause "KUN mies valitsee elämänkumppania, hänen vaatimuksensa ovat korkeammalla kuin pelkkää seksikumppania valittaessa," oltaisiin perimmäisten kysymysten äärellä.
On toki täysin ymmärrettävää, ettei yksikään täysjärkinen nainen tai mies halua aviopuolisokseen huumorintajutonta umpitolloa, joka aamiaispöydässä kaivelee varpaanvälejään ja sormiaan nuuhkiessaan sanoo kulmat kurtussa sen olevan terveellistä. Tilannehan on sama kuin autokaupassa. Jos haluan nauttia ajamisesta, ostan Mersun, jos haluan kärsiä, hankin vanhan Ladan.
Köyhä ei kuitenkaan voi tätä valintaa tehdä. Hänen on tyydyttävä Ladan-romuunsa tai käveltävä.
Anonyymi suositteli nettiä niille, jotka hakevat lievitystä yksinäisyyteensä. Netti varmaan on jo melko tärkeä apukeino pariutumisen markkinoilla. Jopa se varpaanvälien kaivelijakin löytää takuulla tasoistaan seuraa, kun aikansa hakee.
Mutta entä ne, joilla ei ole varaa nettiin? Tai ne, jotka eivät kerta kaikkiaan opi sitä käyttämään?
Matkamies maan
Totta, mieskin varmasti vaatii enemmän elämänkumppaniltaan kuin seksikumppaniltaan, mutta väittäisin että nainen harvemmin hakee pelkästään seksikumppania. Kuten sanoin, useimmiten naisella vaikuttaa jopa pelkästään seksikumppanin hakuehtoihin ajatus siitä että voi tulla raskaaksi eikä sitten ole ihan samantekevää kuka on isä. Johtuen ehkä naisen roolista ainakin. Ja lisäksi usein asia johtaa toiseen ja seksikumppanista tuleekin lopulta elämänkumppani. Miksi oikeastaan hakea pelkkää seksiä kun seksi on yleensä parempaa tunteiden kanssa kuin ilman? Siksi en oikeastaan ymmärrä että miksi mieskään hakisi pelkkää seksiä kun voi saada enemmänkin. Johtuuko se siitä että nainen valitsee tarkemmin ja siksi miehen mahdollisuus valita on todellisuudessa pienempi kuin naisella? Siitä kai tässä naisen seksuaalisessa vallassa oli kyse. Mutta kun sen myöntäminen tavallaan alkaa toteuttaa itse itseään, jos mies ajattelee ettei itsellä ole mitään valtaa valita niin siinä sitten yleensä käykin niin. Siinä luovuttaa valtansa vapaaehtoisesti naisille.
Jotenkin on menty aikojen saatossa siihen että kärjistettynä mies yrittää ja nainen hyväksyy/torjuu. Eli nainen valitsee. Ehkä se johtuu siitä että nainen kantaa varmemmin seuraukset kuin mies. Kuitenkin aika on muuttunut, mieskin kantaa nykyään usein seuraukset ainakin elatusmaksuina ellei muuten.
Sekään ei liene yhdentekevää että naisen hedelmällinen aika on lyhyempi kuin miehen eikä naisella ole aikaa 50 ensimmäistä ikävuottaan odotella isäehdokkaan löytymistä kuten miehellä äitiehdokkaan suhteen. 3-kymppisillä lapsettomilla naisilla alkaa olla tekemisen meininki miehen haussa, siinä kun alkaa käydä aika vähiin lisääntymisen kannalta.
Rinnastus köyhyyteen parin valinnassa sisältyy oletus ihmisen arvosta. Että toiset ovat arvokkaampia "parisuhdemarkkinoilla" kuin toiset. Totta se tavallaan onkin, Henryn tutkimuksen mukaanhan tietyt ominaisuudet ovat toisia halutumpia ja ne joilla on haluttuja ominaisuuksia enemmän ovat muita arvokkaampia. En kuitenkaan usko siihen että kenenkään kannattaisi valita parikseen kumppania joka tuntuu Ladalta kun oikeasti haluaisi Mersun. Se johtaa vaan siihen että jompikumpi tai molemmat etsivät suhteen aikana parempia vaihtoautoja ja sitten pihdataan ja petetään ja löydetään niitä prätkämiehiä. Pitäisi sitten ehkä jatkaa hakemista niin kauan että sellainen oman elämän Mersu löytyisi. Jokaiselle löytyy useampia "oikeita", niin uskon. Muttei kukaan väittänyt että niitä joka oksalla kasvaisi. Kuitenkin sellainen "olen huono ja halpa, otan mitä muilta jää"-asenne alkaa helposti toteuttaa itse itseään, siksi itsetunto on avainsana, kukaanhan ei säälistä halua pariutua.
Netti ei ehkä ole ihan vielä ihan kaikkien käytössä mutta onneksi se mahdollisuus tulee koko ajan useamman ulottuville. Ei sekään nyt tietysti mikään taivas ole ja pitää sielläkin olla omaa arviointikykyä mutta sillä keinoin kuitenkin tavoittaa aika paljon ihmisiä. En nyt tähän hätään kuitenkaan oikein keksi muutakaan ehdotusta, koska en usko maksullisen seksin tuovan onnea kenellekään ja kaupallinen seksi tuo aina mukanaan ikäviä lieveilmiöitä. Kuten ihmiskaupan ja se on aika surullista sen kohteiden kannalta. Osa myy itseään ja vapaaehtoisesti mutta sitten löytyy paljon niitä jotka myyvät muita eivätkä pelkästään vapaasta tahdosta kaupassa mukana olevia naisia/miehiä.
"Miksi oikeastaan hakea pelkkää seksiä kun seksi on yleensä parempaa tunteiden kanssa kuin ilman? Siksi en oikeastaan ymmärrä että miksi mieskään hakisi pelkkää seksiä kun voi saada enemmänkin."
Olet tuhannesti oikeassa,fiksu ja kaunis keskustelutoverini. Seksi tunteiden kera on tottakai jotain aivan muuta kuin mekaaninen jumputus. Tiedän hyvin, miltä tuntuu mennä sänkyyn ihmisen kanssa, jota rakastaa. Se on taivas maan päällä.
Rakkaus voi kuitenkin loppua, tulee se iiihana prätkämies ja istuttaa rakkaaseen ikävän taudin. Noin esimerkiksi.
Kaikille ei ole suotu onnea nauttia rakkaudellisesta seksistä. Ikävä kyllä mies on rakennettu niin, että hän kuitenkin haluaa ja ihan fyysisesti tarvitsee läheisyyttä ja seksiä, oli mukana rakkautta tai ei. Naiset eivät sitä ymmärrä, eivätkä voikaan ymmärtää, koska heillä ei ole "esivaatteensa alla sitä pientä kapinetta, joka aiheuttaa niin paljon harmia", kuten Sinuhe Egyptiläisessä sanotaan. Kirjan kertomus tohtori Sinuhen ja ilotyttö Neferneferneferin suhteesta suorastaan repii rikki väitteen miehen ja naisen seksuaalisesta tasa-arvosta. Sellaista ei kerta kaikkiaan ole. Harvat poikkeukset vain vahvistavat säännön.
On hirveää, että tälläkin hetkellä tässäkin maassa ja kenties jopa vain yksistään tässä kaupungissa tuhansissa päätteissä pyörii pornoleffa ja kädet käyvät. Luin kerran amerikkalaisesta tutkimuksesta, joka kertoi, että noin 70 prosenttia pornon käyttäjistä on ukkomiehiä. Pornoteollisuus on maailmanlaajuisesti kymmenien miljardien eurojen bisnes. Oletko tullut ajatelleeksi, miksi näin on?
Suorastaan kadehdin sinua, miestäsi ja avioliittosi. Te olette tavoittaneet jotain, jota ei todellakaan voi saada rahalla eikä myöskään mitata rahalla.
Mutta palatkaamme takaisin alkuperäiseen aiheeseen, Henryyn ja hänen tutkimukseensa. Mielestäni on hienoa, että joku uskaltaa soutaa seksualisuuden tutkimuksen jokea vastavirtaankin. Jos käy selväksi, että seksin ja rakkauden hankkiminen maksaa miehille enemmän kuin naisille, entäs sitten? Ei siitä kenenkään pitäisi rintaliivejään repiä. En minäkään ala herjata blogien keskustelupalstoilla naisia, jotka esim. väittävät, että miehet ovat sottaisempia kuin naiset. Hehän ovat sottaisempia ja sillä siisti. Eivät tosin kaikki.
Ystävyydellä: Matkamies maan
"Matkamies maan",
en ole ihan vakuuttunut siitä että "rakkaus voi loppua". Rakkaus muuttaa muotoaan ajan kuluessa, mutta ellei koskaan ole rakastanutkaan hlöä johon on sitoutunut, ihastumisen loppuminen voi tuntua rakkauden loppumiselta. Ja kyllä rakkaudenkin saa varmasti turmeltua ellei sitä hoida tai kohtelee rakkautensa kohdetta huonosti. No, se on vähän toinen tarina, mutta kun seuraa ympäristöään niin vaikuttaa siltä että rakkautta arvostetaan yllättävän vähän. Pitkissä suhteissa kahdenkeskisen ajan ohi menevät lapset, työ, harrastukset, ystävät, sukulaiset, tv-ohjelmat jne. Sitten jossain vaiheessa huomataan ettei olekaan enää mitään yhteistä ja sitä sanotaan rakkauden loppumiseksi tai erilleen kasvamiseksi. Ei se ole huonoa tuuria vaan se on rakkauden aliarvostamista. Prätkämiestä ei voi syyttää, liitto kariutuu joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin ellei sitä ymmärretä hoitaa tai on päädytty yhteen ihmisen kanssa jota ei rakasta tai jonka kanssa arki ei toimi.
Kaikilla ei tosiaan ole tällä hetkellä ihmistä jota rakastaa ja joka rakastaa ja jonka kanssa voi olla yhdessä ja harrastaa seksiä. Muttei se tarkoita sitä etteikö sellaista ihmistä vielä löytyisi. Ei se tietysti poista tarvetta läheisyydelle ja seksille tällä hetkellä, yhtä hyvin naisellakin, mutta usein vaan käy niin että satunnaisen seksin hakeminen vie ajan siltä elämänkumppanin hakemiselta. Ja lisäksi pelkästään seksiä hakevan miehen tunnistaa ravintolasta ja se asenne taas karkoittaa ne naiset jotka olisivat halukkaita sitoutumaan. Siinä on tavallaan jo luovutettu, etsii sitten pelkkää seksiä kun ei ole muutakaan. Kuitenkin "jokainen tsänssi on mahdollisuus" mäkikotka Nykäsen sanoin.
Ja sitten toisaalta, ilman parisuhdetta jää paitsi paljon muustakin. Ei pelkästään seksistä, mutta jostain syystä ne muut asiat eivät tunnu olevan niin merkittäviä. En ole ainakaan kuullut että kukaan vaatisi maksullista vieressä herääjää, aamupalan laittajaa, kuulumisten kyselijää, kuuntelijaa, lasten äitiä/isää, pyykin pesijää. Seksi on yksi osa parisuhdetta. Samoin sitten taas tietynlainen vapaus on osa sinkun luksusta eikä sitäkään voi parisuhteessa oleva mistään ostaa.
Henry otti ohjelmassa esimerkiksi Vanessa ent Forsmanin ja Jari Kurrin siinä mielessä että Jari Kurri on joutunut maksamaan suuremman hinnan saadakseen Vanessan "tasoisen" naisen kuin Vanessa siitä että sai Kurrin tasoisen miehen. Perusteli sitä sillä että Vanessa on vähän käynyt jumpassa ja meikannut, miettinyt vähän mitä päälleen laittaa, sen sijaan Kurri on joutunut luomaan kansainvälisen jääkiekkoilijauran saadakseen Vanessan. Tottahan se on että Kurri on luonut jääkiekkoilijauran, mutta onko hän tehnyt sen jotta saisi iskettyä vanhemmilla päivillään Vanessan "tasoisen" naisen vai olisiko ollut ihan muut intressit miehellä? Sen sijaan nainen aloittaa ulkonäöstään huolehtimisen viimeistään varhaisteininä. Miettii jatkuvasti syömisiään, ei lähde ovesta ulos ilman meikkiä, tekee jatkuvaa työtä ja uhrauksia vian näyttääkseen kauniilta ja hyväkroppaiselta. Ja intressi on nimenomaan miesten miellyttäminen, ei kansainvälinen urheilu-ura (siis suurimmalla osalla naisista). Siksi olen eri mieltä Kurrin pariskunnasta. Ja olen myös eri mieltä siitä että mies maksaisi suuremman hinnan saadakseen seksiä kuin nainen. Jatkuvan ja elinikäisen ulkonäöstä huolehtimisen lisäksi naisella perinvalintaan liittyy suoremmin lapsenhankinta ja siihen liittyvät riskit (tulla raskaaksi väärälle miehelle tai jäädä lapsettomaksi) ja se riski on suuri hinta naiselle. En revi rintaliivejäni, olen vaan eri mieltä.
"En ole ainakaan kuullut että kukaan vaatisi maksullista vieressä herääjää, aamupalan laittajaa, kuulumisten kyselijää, kuuntelijaa, lasten äitiä/isää, pyykin pesijää."
Nyt taisit erehtyä. Tunnen miehen, joka lentää kahdesti vuodessa kuukaudeksi Thaimaahan ja vuokraa siellä naisen, joka asuu hänen kanssaan tuon ajan. Juttelin pitkään hänen kanssaan ja hän nimenomaan korosti sitä, ettei palkannut naista pelkän seksin tähden vaan nimenomaan saadakseen lämmintä, naisellista seuraa. Tämä ystäväni ei edes ole erikoisen innostunut seksistä. Hänen mielestään on vain ihanaa katsella lomarakkaansa kanssa illan auringonlaskuja, vaellella kujilla ja herätä aamulla kauniin olennon vierellä. Ystäväni väittää, että Thaimaassa ja muuallakin siellä päin tällaista tapahtuu paljon. Suomalaiset ja muidenkin pohjoismaiden miehet lähtevät sinne ikäänkuin karkuun pohjolan kylmiä, laskelmoivia naisia voidakseen tuntea itsensä rakastetuksi ja arvostetuksi. Kun kysyin, eikö homman maksullisuus vie terää noilta tunteilta, ystäväni hymähti ja sanoi: No, Suomessa pitää maksaa paljon enemmän voidakseen olla edes tylsässä avioliitossa?
En tiedä sinusta, mutta en osaa mitenkään tuomita ystävääni. Jokaisella olkoon oikeus hoitaa läheisyyden tarpeensa haluamallaan tavalla.
Katsoitko Ilta-sanomien tämän päivän keskustelupalstaa? Huh, huh! Siellä sana lentää ja jokainen tekee parhaansa lyödäkseen olettamansa vastapuolen lättänäksi.
Tällä keskustelupalstalla ei ilmeisesti ole enää muita kuin me kaksi. Kellumme ajatuksinemme ja mielipiteinemme kahden kesken bittiavaruudessa. Joku ehkä vilkaisee tänne ja rientää eteenpäin, sinne, missä voi paukuttaa raskaimman päälle.
Luen parhaillaan Michael Mooren kirjaa "White stupid men." Siinä Moore ennustaa, että koko miessukupuoli häviää maapallolta ennen pitkää. Hänen päättelyissään on paljon järkeä. Lukaisepa!
Hyvää karkauspäivää
toivottaa Makamies maan.
Niin, en ole kuullut että parisuhteen muita osa-alueita haluttaisiin laittaa maksullisiksi yhtä ponnekkaasti kuin seksiä, mutta ehkei siitä sitten vaan puhuta. Kuitenkin eikö juuri yhdessäolon ja rakkauden (ml seksin) tarpeen takia ihminen ylipäänsä etsi toista ihmistä kumppanikseen? Ketään tiettyä ihmistähän ei voi kaivata ennen kuin häneen on tutustunut vaan parinhaun syyhän on juuri se että kaipaa rinnalleen toista ihmistä jakamaan arjen ja juhlan.
Pitäisikö se kumppani tai sen kanssa koetut elämykset sitten saada rahalla? Sitä tässä kaiketi ajetaan takaa. Eli pitäisi saada ostaa seksiä ja muitakin parisuhteeseen liittyviä asioita, erillisinä rahalla. Minusta se ettei kaikkea saa eikä tule saamaan rahalla on yksi niitä perusasioita joille ei vaan oikein voi mitään. Eikä minusta pitäisikään. Raha näyttelee kyllä suurta osaa elämässä ja varmasti rahalla kyllä saa seksiäkin kunhan sitä on tarpeeksi (jos ajatellaan että raha viestii siitä Henryn mainitsemasta sosiaalisesta statuksesta) mutta onnea sillä ei saa. Minun käsittääkseni.
Kaipa eri kansalaisuuksista löytyy kaikista kylmiä ja lämpimiä naisia. Minusta vähän julmaa väittää että suomalaiset naiset ovat kylmiä. Eikö Suomessa voi ostaa noita samoja palveluita naiselta? Kertoo minusta enemmän ko miehestä kuin itsessään suomalaisista naisista. Suomalaiset naiset ovat kyllä taatusta tasa-arvoisempia kuin aasialaiset mutta haluaako mies sitten tosiaan rinnalleen naisen joka on rinnalla toimeentulonsa eikä tunteensa takia?
Jep, luin jostain tutkimuksen nettikeskustelujen hengestä. On ihan tunnustettu ilmiö että samat ihmiset ovat nettikeskusteluissa tylympiä, ilkeämpiä ja kärkkäämpiä kuin olisivat kasvokkain. Se johtuu kuulemma siitä ettei tarvi paljastaa henkilöllisyyttään ja voi purkaa rauhassa sitä omaa pahaa oloaan vastapuoleen. Se pistää silti miettimään että miten paha olo ihmisillä sitten oikein on kun tuntuu että miltei jokaisessa nettikeskustelussa suurin osa keskustelijoista keskittyy heittäämään lokaa muiden niskaan. Jostainhan sekin kertoo.
Pitänee lukea ko kirja. Ei olisi kiva jos miehet täältä katoaisivat.
Kirjoitettuani viime perjantaina mitä kirjoitin, ajoin suoraan kentälle je lensin iltakoneella Lontooseen. Palasin äsken ja avasin heti koneen nähdäkseni, oletko kommentoinut. Tulin hyvälle tuulelle nähtyäni viestisi.
Sanoit naulan kantaan, ettei onnea saa rahalla. Ei, onnea ei rahalla saa. Tosin en voisi kuvitella olevani onnellinen aivan rahattomanakaan.
Mutta nyt olen kuolemanväsynyt. Jos pysyt linjoilla, kerron sinulle jotain tosi erikoista ja hauskaa.
Hyvää yötä, toivottaa Matkamies maan.
Onpa vauhdikasta ja heittäytyvää keskustelua täällä. Olen huomannut, että välillä kommentit ovat aika provoja/loukkavia, mutta tässä ketjussa on enimmäkseen vaihdettu ajatuksia.
vortac: tiesitkö, että nykyisin saa leivänpaahtimia, joissa on mukana radio :D... Ja kiitos kritiikistäsi (sen rakentavasta osuudesta). Kyllä meidän Yle Radio1:ssäkin on yritettävä "tenhota" kuuntelija. Emme toki saisi kuulostaa tylsältä. Tarkoitukseni oli kuulostaa asialliselta, taisi lipsahtaa puisevan puolelle. Sorge. "Oikeasti olen ihan värikäs ihminen"
HAASTE: Kenessä olisi tarpeeksi munaa/munasarjaa osallistua ASIALLISEEN (vortac: ei puisevaan) ajatustenvaihtoon MIESTEN TASA-ARVO-ONGELMISTA SUOMESSA? Lupasin Henrylle, että keväällä jossakin toisessa Kaapin paikka -ohjelmassa on se aihe, ja Henryn kutsun + pari muuta miestä. Pidän lupauksen:
Henry: sopiiko 14.5. ulosmenevä KP, joka nauhoitetaan pe 9.5.?
Ottaisin mielelläni taustamateriaaliksi HYVIN PERUSTELTUJA ja silti POLEEMISIA (mutta ei törkyisiä) kannanottoja. On niin monta kertaa sanottu, ettei miesten tasa-arvo-ongelmista saa puhua. Minulla on valta tarjota 45 minuuttia valtakunnan kanavalla + uusinnat. Käyttäkää aika hyvin! Ja valaiskaa minua näkemyksillänne!
(Ja kyllä, aion tehdä kotiläksyni mahdollisimman hyvin - ja valita vieraat huolella ja ajatuksella.)
Arvoisa Eva!
Olisi todella korkea aika saada tämä tasa-arvokeskustelu asialliselle pohjalle. Ehdotuksesi jatkokeskustelusta radiossa onkin mitä kannatettavin.
Suurin miehenä kokemani tasa-arvon loukkaus tapahtui avioeron yhteydessä reilut 30 v. sitten. Vaimoni ryhtyi yksiin silloisen pomoni kanssa ja erohan siitä tuli. Vaimoni vaati kuusivuotiaan poikamme huoltoa itselleen sillä lisäyksellä, että maksaisin hänen vuokransa sekä kotiapulaisen palkan. Eron syynä ollut rakastaja oli tuolloin jo häipynyt, joten ex-vaimoni menetti uuden elättäjän.
Rahani eivät olisi tähän riittäneet ja sitäpaitsi vaimoni elämäntapa oli tuolloin sen luonteista, etten olisi antanut suin surmin lasta siihen mylläkkään. Katsoin olevani lapselle parempi huoltaja. Asia meni oikeuteen. Asianajaja sanoi, että jos voisin todistaa, että vaimoni on juoppo ja huora, minulla on pieni mahdollisuus saada lapsen huoltajuus.
Ryhdyin setvimään vaimoni tekemisiä ja melkoinen lista siitä tulikin. Ensimmäisessä istunnossa vaimoni kiisti kaiken, toiseen istuntoon toin viisi miestä kertomaan suhteistaan vaimooni. Neljää istuntoa ja kymmentä tuhatta markkaa myöhemmin lapsi määrättiin minulle. Rahat menivät asianajajalle, joka yhdessä ex-vaimoni asianajajan kanssa pitkitti juttua parhaansa mukaan.
Lapsi tuli minulle, kasvatin hänestä aikuisen, akateemisen miehen, jolla on hyvä työpaikka. Vaimoa hänellä ei vielä ole, ehkä ei tulekaan. Hän sai muualta tietää äitinsä tempauksista ollessaan murrosiässä. Edes minun uusi, tällä kertaa onnistunut avioliittoni ei ole saanut häntä vakuuttumaan sitoutumisen hyvistä puolista. Hän on sanonutkin pelkäävänsä, että hänelle käy samalla tavalla kuin isällekin. Lähipiirissä tapahtuneet vastaavat ikävyydet ovat lisänneet hänen haluttomuuttaan taluttaa ketään alttarille.
No, tämä ei enää kulunut asiaan. Se, mitä halusin sanoa, on, että avioerotilanteessa lasten huoltoa vaativa mies on jokseenkin lainsuojaton. Jos tuomariksi vielä sattuu nainen, on kaikki menetetty.
Evaa lämpimästi tervehtien
Aatami
"Ei olisi kiva jos miehet täältä katoaisivat."
Että joku nainen näillä palstoilla sanoo noin kauniisti! Tässähän alkaa melkein tuntea itsensä luomakunnan tarpeelliseksi osaksi.
Mutta minunhan piti kertoa sinulle Lontoon-matkasta. Saavat tämän Henry ja Evekin lukea, sillä asia koskee hiukan heitäkin.
No niin. Paluulennolla istuin käytäväpaikalla. Keskimmäisellä penkillä istui tyylikäs, hyvin laitettu ja hyvältä tuoksuva noin kolmikymppinen virkanainen - ainakin jakkuasusta päätellen. Ikkunan vierellä nuokkui opiskelijatyttö.
Minulla oli matkalukemisena Regina Raskin kirja "Jos rehellisiä ollaan." Mainiota tekstiä kerta kaikkiaan. Luin sitä ilokseni.
Keskipenkin nainen avasi läppärin ja alkoi kirjoittaa itsekseen tuhahdellen. Sitten kovaääninen naksahti ja koneen kapteeni kertoi lentokorkeudesta ym. tärkeistä tiedoista. Nostin katseeni kirjasta kuullakseni paremmin. Omasta mielestäni katselin ylös, kaukaisuuteen mitään näkemättömin silmin. Mutta vieruspenkillä oltiin toista mieltä: "Etkö mitenkään vois olla toljottamatta, mitä minä kirjoitan", nainen kirahti ja peitteli kädellään läppärin näyttöä.
Täytyy myöntää, että hämmästyin ja pahoitin mieleni. En osannut edes vastata mitään vitsikästä. Katsoin vasemmalle, pois läppärinaisesta ja kohtasin kauniit, nauravat silmät käytävän toiselta puolen. Noin viisikymppinen nainen kutoi sukkaa puikot kilkaten. Hän siirtyi tyhjälle keskipenkille ja taputti vapaaksi jäänyttä istuintaan. Katsoimme toisiamme sekunnin verran, sitten otin kirjani ja siirryin hänen viereensä.
Nainen nauraa hyreksi ja vilkuili läppärihenkilöä. Sitten hän kumartui puoleeni ja sanoi melko kovalla äänellä: "Se varmaan naputtaa kommenttia Laasasen sivuille. Paras, kun pysyt täällä vaan."
Sanoin, etten nyt tiedä, mistä on kysymys ja hän puolestaan kysyi, enkö katso televisiota ja seuraa nettikeskusteluja. Sanoin olleeni matkoilla, enkä tunne Laasasta enkä hänen kirjoituksiaan.
Sain kuulla pitkän ja seikkaperäisen selostuksen Laasasen nostattamasta hälystä, sadoista, ehkä tuhansista kommenteista netissä ja pitkistä keskusteluista ja suoranaisista riidoista työpaikoilla.
Myös ikkunan luona samassa rivissä istunut nainen yhtyi keskusteluun. Hän kehui Eve Mantua asialliseksi haastattelijaksi ja sanoi kirjoittaneensa Laasasen blogiin kiitokset. Hän myös kertoi, että siinä Kaapin paikka-osassa keskustelu on kaikkein fiksuinta.
Meidän edessämme istunut pariskunta ryhtyi myös kommentoimaan Laasasen tutkimusta ja kohta oli käynnissä tosi hauska ja mielenkiintoinen keskustelu. Kukaan ei yrittänyt murskata toisten mielipiteitä eikä esiintyä yliviisaana. Vortacia joku hiukan paheksui liian kovasta kielenkäytöstä.
Käytävän toisella puolella mököttävä läppärihenkilö punehtui tavattomasti. Hän löi koneen kannen kiinni ja alkoi tuijottaa ulos ikkunasta.
Kone tuli perille aivan liian pian.Olisi ollut hauska jatkaa juttua pitempään.
Kiitos Teille, Sirkka ja Saara unohtumattomasta lentomatkasta. Läppärihenkilöä kehottaisin huolehtimaan verenpaineestaan. Terveiset myös muille keskustelijoille.
Lähettää: Matkamies maan.
Katselin tänä iltana Voimala-keskustelun netistä. On tämä netti hieno keksintö, indeed!Mielenkiintoista jutustelua, joka pysyi ihmeekseni asiassa.
Ehdotan juontajille uutta keskusteluideaa: Ottakaapa viikon päästä samat ihmiset ruutuun puolisoidensa kanssa! Olisi kiva nähdä millaisen miehen Taina Kinnunen on kelpuuttanut jakamaan elämäänsä ja kuka on se ihmeellinen Margarita, joka jaksaa Henryn rinnalla. Millaisen seuralaisen kirurgi tuo ruutuun? Siinä on jo vedonlyönnin paikka. Jos joku on yksinäinen, tuotakoon sekin esiin. Ja sitten puhutaan samat asiat uudelleen, juurta jaksain. Miksi valitsit juuri minut, kulta? Miksi minä en kelpaa? Tehdäänkö minulle ehdotuksia? Onko Henry paranut asemiaan pariutumismarkkinoilla?
Hei, te verrattomat Voimalan juontajat: vastatkaa, olisiko tässä itua?
Kysyy Matkamies maan.
Tarkennus vielä toivomukseen: niin kiinnostavia kuin yksityiskohdat ja yksittäiset henkilökohtaiset kokemukset ovatkin, toivoisin tällä kertaa yleisempiä näkemyksiä tasa-arvo-ongelmista NYT, SUOMESSA.
Kuuntelin tuon radio-ohjelman. Paikoitellen Henry Laasasen heitot kuulostivat kuin Velipuolikuun sketseiltä, niin absurdia ja elämästä vieraantunutta tämä länsimainen seksi- ja parisuhdeajattelu mielestäni on. Erityisesti "naiset varastavat hiellä ansaitut rahamme"-heitto on jo sketsin arvoinen.
Ravintoa ihminen tarvitsee, ja unta, mutta kukaan yksilö ei ole vielä kuollut seksin puutteeseen. Pakottava seksin tarve, tietynlainen neuroosi, on meihin suurimmaksi osaksi ohjelmoitu juttu, ja sitä ylläpidetään jatkuvalla pommituksella. Kyllä, hormoonit ovat olemassa ja parittelu tuntuu hyvälle juuri sen takia, että laji lisääntyisi, mutta luuleeko joku tosissaan, että nykyiset odotukset seksuaalisuudesta ovat jotenkin luonnollisia tai joku "standardi"? En usko, että muinainen ihminen vaati parittelua 3 kertaa viikossa, se on modernia propagandaa, jonka tarkoitus on ollut vahvistaa vain avioliittoinstituutiota länsimaissa. Samalla se on lisännyt naisten päänsärkyjen määrää ja aiheuttanut typeriä vaatimustasoja miehille itselleen. Sekä varmasti tuhonnut avioliittoja.
Nykyisin puhutaan kaikista asioista itsestäänselvyyksinä. Jopa nälkää pidetään ihmeellisenä ja luonnottomana, vaarallisena tilana, kun se ennen oli läsnä joka päivä, se oli luonnollista. Se ajoi tekemään, toimimaan. Sama koski taatusti seksiäkin; sitä oli harvoin tarjolla ja silloinkin nopeasti. Sillä oli jotain arvoa, koska se ei ollut jokapäiväistä. Nykyään sen oletetaan kuuluvan kansalaisoikeuksiin.
Eniten itseäni huvittaa ajatus: miehellä on oikeus heteroseksiin. Kun on oikeuksia, siihen kuuluu myös velvollisuuksia. No ketä tässä olisi velvollinen? No... naiset! Tietenkään tätä ei sanota suoraan, vaan rivien välistä.
Mitä jos naiset nykyään toimivat siten kuin olisivat aina toimineet, jos stabiilia loppuelämän kestävää ydinperhemallia ei olisikaan keksitty? Entä jos tämä naisten nirppanokkaisuus parittelukumppanin suhteen onkin lähellä alkuperäistä ihmisnisäkkään käyttäytymistä?
Henry Laasasen kirja luo myös osaltaan niitä käyttäytymis- ja ennen kaikkea ajattelumalleja ihmisille. Aivan samoin kuin lukemattomat popularisoidut "objektiiviset" tutkimukset (-miehet ajattelevat seksiä X kertaa tunnissa!!!), tämäkin kirja ja sen mallit ohjaavat ihmisten arkiajattelua, luuloja ja ennakkoluuloja. Valitettavaa on se, että yhä useimmat ihmiset pitävät lukemaansa tutkimuksista aina totena, asiana jonka "täytyy olla niin, siksipä toimin niin, koska se on luonnollista". Ei ajatella asian eri puolia maalaisjärjellä, ei lueta itse noita tutkimuksia, ei tiedetä rahoittajia ja mahdollisia motiiveja niiden taustalla. Otetaan vain ilmoitetut asiat ajatteluun, jopa totuuksiksi ja elämää hallitseviksi dogmeiksi. Se on huolestuttavaa.
Luulen, että se tietynlainen nykyinen kyynisyys miesten ja naisten arkipäivän sosiaalisissa suhteissa lisääntyy, osittain tämänkin kirjan ansiosta. Ts. esim. miehen ja naisen keskustellessa keskenään, kummatkin ajattelevat rumasti ja varautuneesti toisistaan, vaikka ei olisi mikään pakko. Nainen pitää miehen motiiveja ja käyttäytymistä aina valheellisena ("se haluaa vain pöksyihin"), ja mies kokee olonsa epämääräisellä tavalla rikolliseksi, henkilöksi jonka sanaan suhtaudutaan varauksella naisten osalta. Tulee ihmeellinen noidankierre, jossa ei-aito käyttäytyminen lisää epämääräisyyden tunnetta naisessa, ja siten taas valheellisempaa käyttäytymistä miehessä joka koettaa epätoivoisesti esittää normaalia, koettaa "miellyttää" naista.
Ei kai siis ole sattumaa, että (ilmeisesti, tämäkin voi olla ubaania legendaa) naiset tulevat siksi niin hyvin juttuun onnellisesti naimisissa olevien miesten kanssa, koska niissä keskustelussa ei ole sitä väkinäistä nihkeää varautuneisuudesta johtuvaa ilmapiiriä.
Ilmapiiriä, jossa nainen ja mies mittailevat toisiaan kuin kyräilevät naapurukset, jotka ovat varastamassa toistensa tontteja.
Olisi hyvä kysyä itseltään miksi haluaa jotain mitä haluaa, miksi tekee sitä mitä tekee? Mikä pakko miehen muka on paritella jatkuvasti, ajatella kaikkia vastaantulevia naisia kohteina ja mahdollisina seksipartnereina, sekä loppupeleissä pariutua jonkun kanssa? Ei mikään.
On mälsää, jos joku mies oikeasti miettii elämänsä olevan turha, jos ei pääse naimisiin tai "saa" naista. Huonommuudentunto, joka ennen ehkä kalvoi mieltä kun oli huoli taivaspaikasta ja synnistä, on nykyisin meihin iskostettua tunnetta siitä, että emme täytä parisuhdemallin ihannetta, abstrakteja sukupuolirooleja. Se on huijausta.
Jos joku vetoaa edelleen miesten "pakonomaiseen" tarpeeseen paritella, perustellen sen biologialla (mitä en usko, kivekset eivät räjähdä yhdyntöjen puutteesta), niin kohtuuhintaiset, laillistetut bordellit ratkaisevat asian. Häpeä maksullisissa käymisestä häviäisi kymmenessä vuodessa, kun ilmiö muuttuisi samanlaiseksi triviaksi kuin seksivälineiden ostaminen, se arkipäiväistyisi. Luulen, että naisetkin ensi-inhostaan päästyään kokisivat tilanteen helpottavaksi, kun ei tarvitsisi kokoajan skitsoilla miesten iskuyrityksiä ja vonkaamisia.
Olen siunattu, on minun avioliitto, kun tohtori SHARAJA toi takaisin miehelleni, joka erosi minusta 6 kuukautta. Olen SANDRA nimen mukaan. Vaikka suuni olisi koko ruumiini, ei riitä, että kiittäisin Dr. SHARAJAaa hänen apuaan elämässäni. Mieheni on eronnut kanssani kuusi kuukautta, ja olen ollut tuskassa ja tuska ilman häntä. Joten, etsin apua kaikkialla, kunnes tulin acrros blogi Dr. SHARAJA, otin häneen verkossa. Selitin tilanteeni hänelle ja hän lupasi, että mieheni palaa minulle 24–48 tuntia, jos vain sydämeni lyö häntä vielä. Uskoin häntä, ja hän lupasi valmistaa loitsun minulle ja aviomieheni. Mieheni soitti minulle juuri silloin, kun tohtori SHARAJA sanoi. Hän pahoittelee ja sanoi, että hän tarvitsee minua takaisin, ja nyt elämme onnellisesti jälleen viimeisten 9 kuukauden aikana ... olkaa hyvä, että kaikki, jotka lukevat minun artikkelini, jotka tarvitsevat apua, ottavat yhteyttä dr Sharaja sidiin sähköpostitse. sharajasid@gmail.com lisätietoja
Jos olet siellä, mene läpi
Alla luetellut ongelmat ovat myös täydellinen näillä alueilla ...
(1) Haluatko sinun takaisin?
(2) Onko sinulla aina huonoja unelmia?
(3) Haluatko mainostaa toimistoa?
(4) Haluatko, että naiset / miehet juoksevat sinua?
(5) Haluatko lapsen?
(6) Haluatko olla rikas?
(7) Haluatko sitoa miehesi / vaimonsa olevan?
sinun ikuisesti?
(8) Tarvitsetko rahoitustukea?
(9) Oletko huijattu ja haluat
palauta menetetty raha?
Jos tarvitset tietoa tai haluat rakastaa tai
rahan loitsuja saat tämän ongelman ratkaistuksi
tänään Spell Of Temple Solution ...
Miten olla onnellisempi avioliitto odottamatta muuttaa puolisosi
Lähetä kommentti