1. Asevelvollisuus (tai muu kansalaisvelvollisuus korvaavana suorituksena) kaikille (sukupuolesta riippumatta).
2. Ei asevelvollisuutta kenellekään.
Ilta-Sanomien keskustelussa naiset vastaavat väitteeseen mm. seuraavilla argumenteilla:
- Asevelvollisuus kuuluu maanpuolustuslainsäädäntöön eli puolustusministeriölle, se ei ole tasa-arvokysymys, vaan osoittaa miehen valintaa. Te miehet olette valinneet asevelvollisuuden, mutta minä naisena en valitse armeijaa ja asevelvollisuutta.
- - - kun mies alkaa ensin sen 9kk kantaa lasta mahassaan ja synnyttää, niin sit voisi alkaa puhua oikeesta tasa-arvosta. Nyt ja aina miehet itkee sitä armeijaa, jossa nykyisin naisetkin on mukana!;D
- Aina kun näkee/kuulee tälläsiä miespuolisia vouhkaajia, joiden mielestä on niin väärin kun nainen ei joudu armeijaan jne. jne. tunnen säälinsekaista huvittuneisuutta. Tämä maailma on vielä (ikävä kyllä) tänä 2000-luvulla miesten, eikä pitäisi olla mitään "valittamisen" aihetta. Mutta jos halutaan mennä tälle asteelle; lupaan käydä intin sinä päivänä kun miehet alkaa synnyttää ja jäävät kotia hoitamaan tenavia ;-)
- Uskomatonta, mitä suomalaiset miehet nyt alkavat naisiltaan vaatiatuosta noin vain, häpeämättä ja itsestään selvästi. Tähän saakka mies on yleensä pitänyt kunnianaan ja velvollisuutenaan puolustaa omiaan" - - Tällaisia miehiä meillä suomalaisilla naisilla nykyään on. Hienoa. Hienoa.
- Mitähän nyt tulikaan sanotuksi. Miehet ovat jo historian alussa itse luoneet sodankäynnin ja aseet ja armeijat valtaansa vahvistamaan ja se, että miehet yhä suorittavat asevelvollisuutta ei ole tasa-arvokysymys, vaan osoittaa että miehet edelleen haluavat jatkaa julmaa vallanpitoaan eli armeija on miesten valinta ja on osoitus nimenomaan tasa-arvosta, että miehet voivat valita.
- Siinäpä se, me naisethan tietty vielä maksetaan teidän lakiin perustuvat armeijanne, jonne pakko mennä ja naisten pakko maksaa. Verovaroista sekin riemu kustannetaan. Kyllä kelpaa paukutella pyssyleikkejä, ryömiä ryteikössä ja teltassa kaminavahtina vuorotellen. Kaiken saatte ilmaiseksi ja vielä taskurahaa kanttiiniin..
- Miksi miehet yleensä valittaa armeijaan menosta. Mikä siinä jurppii ja voisko sen ottaa vaikka seikkailuna. Jälkeenpäin niin moni nauraa kuitenkin intti jutuille ja tapahtumille. Saa uusia ystäviä ja on irti arjesta jonkin aikaa.Tuntuuko se sitten jotenkin nöyryyttävältä kun komennetaan riviin, taakse poistu jne. Vois vaikka jo asennetta muuttaa ja ottaa positiivisemmin.
- Näyttää siltä, että miehet tuntevat joutuneensa huutavan vääryyden kohteeksi, kun joutuvat suorittamaan asevelvollisuuden. Parku ja marina ja valitus on sydäntäsärkevää.
15 kommenttia:
Maanpuolustus ja sen järjestäminen on asia, josta Suomessa ei oikein saa järkevää keskustelua aikaa, olipa näkökulma mikä tahansa. Osa kansasta elää vieläkin niin vahvasti talvisodan poteroissa, että järkevä keskustelu on mahdotonta.
- Syltty
Ja osa kansasta taas pitää pöyristyttävänä sitä, että miljardeja syydetään ihmisten tuhoamiseen tarkoitettuun väkivalta-, saastutus-, ja tuhokoneistoon.
Mutta naiset.. he eivät halua ottaa velvollisuuksiaan, eivätkä luopua etuoikeuksistaan, vaikka osa heistä kyllä tietää, että inhimillisyyden ja tasapuolisuuden nimissä heidän tulisi. He ovat kuin pikkulapsia, joilla on karkkipussi lastentarhassa, eivätkä halua jakaa kaikille siitä vaan pitää kaiken itsellään..
- Vortac
jassoo... antakaapa naisten olla päättämässä asevelvollisuudesta! niin koko maan puolustusta ei suomessa enää tarvita! nekin rahat nainen sijoittaisi mieluummin lasten hoitoon ja kasvatukseen!
Miehethän pyörittävät maailmaa juuri asevoimin... Naisten maailmassa moinen tuhlaus loppuu alta aikayksikön!
"Miehethän pyörittävät maailmaa juuri asevoimin... Naisten maailmassa moinen tuhlaus loppuu alta aikayksikön!"
Kuten Englannin Elisabet II ja Maria Verinen, Thatcher ja Espanjan Isabella osoittivat....eiku...
"Miehethän pyörittävät maailmaa juuri asevoimin... Naisten maailmassa moinen tuhlaus loppuu alta aikayksikön!"
Mitkä ihmeen miesten ja naisten maailmat? Yhdessä ja samassa maailmassa tässä eletään.
Tasa-arvo edellyttää samojen oikeuksien ja samojen velvollisuuksien asettamista molemmille sukupuolille. Jos siihen ei ole valmis, olisi rehellisesti tunnustettava vastustavansa tasa-arvoa.
Henry "unelmana 3 kertaa viikossa" Laasanen
Joku on jo näköjään vetänyt asiasta herneen nenäänsä.
Naisten seksuaalinen valta
Näköjään tuo edellinen olikin jo täällä. No, jos haluaa lukea ympäripyöreän arvion, Helmestä löytyy.
Ja Kaisa Ruokamon blogi onkin sitten ihan oma juttunsa.
Olen käynyt tasa-arvokeskustelua asevelvollisuuden sukupuolikysymyksen tiimoilta jo kauan ja muistutan, että vielä muutama vuosi sitten naiset itse asiassa kannattivat gallupien mukaan miehiä useammin (miesten) pakollista asevelvollisuutta. Etu oli ainakin viiden prosentin luokkaa. Suomalaisia miehiä vielä kutsutaan maanpuolustusintoilijoiksi...
Nykyisin molemmilla prosentit ovat jotain 72/73, eli tästä voisi päätellä naisten suosivan paitsi yleistä asevelvollisuutta, myös armeijan käyviä miehiä. Villi veikkaus toki, mutta asenteet tulevat usein ryppäissä, myös naisilla.
Kun ehdotin Norjaan todennäköisesti muutaman vuoden sisään – kansansuosion vuoksi – sovellettavaa mallia yleisestä asevelvollisuudesta molemmille sukupuolille, naisten joukossa reaktiona on usein ollut jäätävä hiljaisuus.
Kun vielä mainitsen tupla tai kuitti -asenteeni oheen etten itse ole voinut käydä armeijaa ollenkaan, tuntuu että naiset pitävät minua aivopuolena.
Monet naiset siis pitävät omalta osaltaan kiinni armeijainstituutiosta ja siten yhteiskunnan ilmeisimmästä syrjinnän muodosta, kannattamalla suoraan tai epäsuoraan armeijaa, valitsemalla armeijan käyneitä miehiä seurakseen ja vastustamalla oman maanpuolustusvelvollisuuden mahdollisuutta.
Arto Jokinen, rakas kriittinen miestutkijamme, totesikin jo vuosituhannen alussa osuvasti, että vain miehiin kohdistuva asevelvollisuus muuttui entistä syrjivämmäksi vuonna 1995, kun eduskunnassa hyväksyttiin laki naisten VAPAAEHTOISESTA asepalveluksesta.
Siinä missä armeijasta tuli joillekin (militanteille) naisille kiva turistimatka jossa voi oppia väkivaltaista maskuliinisuutta ja josta voi lähteä pois alkuviikkoina jos homma ei miellytä, korostaa sitä perverssiä tosiasiaa että armeijan käynnin vastustaminen vie joka vuosi miehiä vankilaan ja yli vuodeksi valtiolle pakkotöihin.
Ihmisille tuottaa sieltä talvisodan poteroista suuria hankaluuksia käsittää, että asiasta voi olla mieltä sekä maanpuolustusmielessä ETTÄ tasa-arvomielessä. Kenellekään järkevälle ihmiselle nämä näkökulmat eivät mielestäni voi olla kategorisesti vastakkaisia, vaan kyse on aina molemmista.
Mussutus nuorten miesten heikkenevästä kunnostakin saisi vertailupintaa ja miehet uudenlaista motivaatota, kun myös naiset joutuisivat elämänsä todennäköisesti rankimpiin kuntotesteihin ja kantamaan kymmeniä kiloja kamaa intin harmaissa.
Samalla armeijan "ihmisiä yhdistävä vaikutus" toimisi mahdollisesti vielä paremmin kuin peruskoulussa – metsässä sisar on sisar ja veli on veli, jos niin päätetään.
Olen siis ihan samaa mieltä kuin Henry – eettisten vaihtoehtojen täytyy olla tupla tai kuitti, muu on nillittävää kompromissia ja avointa, perustelematonta ja sukupuolia kategorisoivaa seksismiä, piste.
Neonomide törsäytti: "..vaan kyse on aina molemmista."
Puhuit tuossa siitä, että kun armeijasta puhutaan, silloin kun halutaan tasa-arvoa, myös kannatetaan samalla maanpuolustusta?
Puhuit muuten hyvin, mutta tästä olen eri mieltä.
Minä en puolusta yhtäkään maata toista maata vastaan. On aika mielivaltaista puolustaa sitä maata, johon syntyy - miksi juuri sitä? Vain siksi että äitisi pillu sattui olemaan syntymäsi hetkellä siellä??
Ei yksikään 'maa' ole toista parempi, ne ovat kaikki ihmisten keinotekoisia illuusioita. Oikeasti 'maita' ei ole, vaan avaruudesta katsottuna maapallo näyttää mereltä ja mantereilta.. rajoja ei avaruudesta katsottuna ole.
Mutta ihmiset uskovat mieluummin paperille painettuja viivoja kuin luontoa, tai pikseleitä mieluummin kuin maastoa..
On aivan mieletöntä, että planeetta viipaloidaan osiin kuin täytekakku, ja sitten vielä rakennetaan jokaiseen viipaleeseen kauheat tuhokoneistot, joita sitten ollaan valmiit käyttämään niitä ihmisiä vastaan, joiden äitien pillut olivat olemattoman kartalle piirretyn käppyrän toisella puolella..
Aivan käsittämätöntä ideologiaa ja meininkiä.. 'puolustaminen' on muutenkin hyvin aggressiivinen tapa ajatella ja elää. Se ei ole rakentavaa, se ei ole toisille vapaasti jakavaa armeliasta, rakkauteen perustuvaa ymmärrystä siitä että olemme kaikki veljiä - se on tuhoavaa ja itsekästä, materialistiseen omistushimoon perustuvaa alhaista pelkoreaktiota..
Ja yhtäkään menestyvää sivilisaatiota ei olla rakennettu sellaisen pelkoreaktion pohjalle. Tämä pelko johtaa kaiken ennenpitkää kaaokseen ja tuhoon.. vaikka sotia ei koskaan maiden välillä syttyisikään.
Noniin, taas paasasin kenties turhaan tänne näkökulman, jota kukaan täällä ei varmasti kannata, mutta tulipahan ainakin varmaankin hivenen vaihtelua ennaltapureksittuihin kantoihin, ja vielä sen verran haluaisin sanoa, että kannatan kyllä aitoa tasa-arvoa.
Kaikista mieluiten haluaisin, että armeijat tuhottaisiin ja poistettaisiin, lakkautettaisiin tarpeettomina, aseet taottaisiin auroiksi ja muiksi hyötyesineiksi, ja ruvettaisiin rakentamaan yhtä, yhtenäistä maailmaa typerien kuviteltujen 'rajojen' "puolustamisen" sijasta.. Tiedän, utopialta kuulostaa ja idealistiselta, mutta mieluummin olen haaveilija kuin elän painajaisessa.
(Galliano sanoo sen hyvin; "You say I'm a dreamer,but I am not the only one - I'd rather have a dream than a nightmare to come!")
Eikä yksikään mustetahra kartalla ole ihmiselämän tappamisen arvoinen.
Näistä syistä ottaisin mieluummin sen, että jos armeija alkuvaiheessa vielä jätetään olemassaoloon, niin ainakaan kenenkään - ei miesten eikä naisten - ei tarvitsisi sitä tukea millään tavalla. Se olisi tasa-arvoa.
En tajua, mitä naisilla on tätä kaunista ajatusta ja sen käytännön toteuttamista vastaan.. miksi naiset haluavat aggressiivisia miehiä, miksi planeetta ei saisi jo lopettaa sotimista ja päästä rauhaan? Miksi naiset ylläpitävät sotaa ja armeijoita ja käsittämätöntä tuhoamisvimmaa?
No, ehkä vastaus löytyy Henryn kirjasta, josta olen jo yli puolet lukenutkin.. varsin mielenkiintoista kamaa kyllä paikka paikoin, ja jälleen jonkin verran uutta tekstiä mulle.. mainiota, mainiota! En tajunnutkaan, miten TAVATTOMAN PALJON Henry on nähnyt vaivaa tuon kirjan eteen, mutta hämmästys herää sitä syvemmäksi mitä pidemmälle sitä luen..
- Vortac
Puhuit tuossa siitä, että kun armeijasta puhutaan, silloin kun halutaan tasa-arvoa, myös kannatetaan samalla maanpuolustusta?
Puhuit muuten hyvin, mutta tästä olen eri mieltä.
Minä en puolusta yhtäkään maata toista maata vastaan. On aika mielivaltaista puolustaa sitä maata, johon syntyy - miksi juuri sitä? Vain siksi että äitisi pillu sattui olemaan syntymäsi hetkellä siellä??
Viittaamasi eettinen ongelma syntyy nähdäkseni siitä, että emme vain synny kotimaahamme, vaan meidät myös sosiaalistetaan ja koulutetaan suomalaiseen identiteettiin, arvoihin ja maailmankatsomukseen. Meihin on panostettu valtavasti veronmaksajien resursseja, olemme siis osa kansallista "kudosta", kansakunnan inhimillisiä resursseja.
Ei ole olemassa pistettä, jossa vaihessa voimme laajan hyväksynnän saattelemina vaihtaa maata tai maailmankatsomustamme – oikeudet on olemassa mutta käytännössä meitä pidetään helposti maanpettureina tai vedättäjinä, jos välttelemme "velvollisuuksiamme".
Vaikka kyse on aina hajanaisesta paketista, niin tietyt valtaistetut puhetavat muokkaavat silti diskursseja, joihin on pakko joko ottaa kantaa tai hyväksyä ne sellaisenaan.
Yksi tällainen on maanpuolustuksellinen imperatiivi, jota edelleen perustellaan vaikkapa "perustuslaillisella velvollisuudella". Fakta kuitenkin on, että kyse on turvallisuuspoliittisesta perinteestä ja itseään voimakkaasti suojelevasta instituutiosta, jonka toimivalta riippuu täysin siitä, millaisena sen tarve ja rakenne saadaan näyttämään suhteessa muuhun yhteiskuntaan. Ei ole olemassa instituutiota, joka ei hakisi oikeutusta omalle olemassaololleen.
Yleisimmät naisilta kuullut selitykset miesten institutionaaliseen alistamiseen liittyvät koomisen ironisesti juuri "synnyttämisrooliin". Tokihan synnyttäminen on "rooli", mutta äärimmäisiä poikkeustapauksia lukuunottamatta Suomessa aina naisen oma valinta – kategorisesti ajatellen myös tarvittaessa isän toiveiden kustannuksella.
Järjettömämpää "tasa-arvoperustetta" en ole kuunaan kuullut. Synnyttäminen on kuin naisten vapaaehtoinen asepalvelus – upea, yhteiskunnan, miesten ja yleensäkin kulttuurin tukema elämysmatka "arkaaiseen naiseuteen". Ketään naista ei pakoteta tetsaamaan siksi, että tämä päättää hankkia lapsen.
Toki olisi suotavaa, että Suomeen saataisiin korvamerkitty isäinraha Islannin tai Norjan mallin mukaisesti, mutta jos vastapooliksi mainitaan naisten maanpuolustusvelvollisuuden mahdollisuus, ei näitä ilmiöitä kyetä näkemään yhteismitallisina. Miksikähän?
Kyse on siitä miten erilaiset diskurssit näyttävät "kytkeytyvän" yhteen totunnaisissa yhteyksissä – sillä ei tunnu olevan mitään väliä onko verrattavien asioiden välillä loogista suhdetta vai ei. Sukupuoli lieneekin käsitteenä voimakkaimpia ihmisten vertailevaa argumentaatiota huonontavia konteksteja – oman sukupuolen asemoiminen moraaliseksi standardiksi ei myöskään ole miesten yksinoikeus, kuten armeijamyönteisyyden jakautuminen osoittaa.
Naisten puheissa toistuva "isänmaallinen velvollisuus synnyttää uusia kansalaisia" on mielestäni paljastava – näille naisille synnyttäminen ei olekaan (muka) ilo ja etuoikeus, vaan naisille siunaantunut tapa "kantaa kortemme kekoon" kansakunnan reproduktion varmistamiseksi. Olisikin kiinnostavaa tarkastella, miten nationalistiset puhetavat liittyvät naisten äitiysroolin luonnollistamisen politiikkaan ja siitä edelleen miesroolin projisointiin suojelijana ja naisten edustaman puolesta uhrautuvana sukupuolena.
Rauhan ajan asepalveluksesta vapautettunakin olen itse velvollinen osallistumaan sodan aikana maanpuolustukseen kuten kuka tahansa muukin. Naiivia sääliä ja ressukka-diskurssia jatkuvasti kuulleena en silti voi ymmärtää sitä kaksinaismoralismin määrää, jota ihmisten armeijapuheeseen yhä sisältyy. Naiset eivät ole tällä saralla olleet yhtään fiksumpia.
Tässä on aika paljon aika käsittämätöntä dadaa, mutta koetan oikaista ja selventää:
"Viittaamasi eettinen ongelma syntyy nähdäkseni siitä, että emme vain synny kotimaahamme, vaan meidät myös sosiaalistetaan ja koulutetaan suomalaiseen identiteettiin, arvoihin ja maailmankatsomukseen. Meihin on panostettu valtavasti veronmaksajien resursseja, olemme siis osa kansallista "kudosta", kansakunnan inhimillisiä resursseja."
Tuotanoin, ei se ole mikään ongelma, vaan se on ihan näkökanta. Se on kysymys, se on kyseenalaistus, se on niiden oikeuksien penääminen, jotka meille kuuluvat, vaikka kuka yrittäisi aivopestä mitä. Siis meillä ON oikeus toimia, ajatella ja muodostaa perspektiivejä toisin kuin mitä vallanpitäjät, yhteiskunta, veromarkat tai mikä tahansa instituutio tai ihmisryhmä haluaa. Ilman tällaista vapautta, ihmisoikeuksilla ei ole mitään arvoa.
Olen myös eri mietä siitä että meitä 'sosiaalistetaan' (mitä tämä käytännössä tarkoittaa, vähän outo sana verbinä.. ) tai että meitä 'koulutetaan identiteettiin' .. jos identiteetti tulee ulkopuolelta, ei se ole todellinen identiteetti. Siis puhut tässä käytännössä aivopesusta, jota meihin _YRITETÄÄN_ suorittaa vauvasta lähtien, mutta joka ei välttämättä jokaisen yksilön kohdalla onnistu.
Kyllä minäkin tunnistan kaiken sen paineen, kaikki ne aivopesumekanismit, jotka on nivottu kaikkeen sosiaaliseen, kaikkiin instituutioihin, kaikkien 'auktoriteettien' ajatuksiin, jotka 'käskevät' olla tietynlainen tai muuten ihminen ei ole 'kunnon kansalainen'..
Mutta silti ajattelen itsenäisesti, teen omat päätökseni siitä mikä on oikein ja mikä väärin, muodostan omat arvoni ja noudatan niitä parhaani mukaan, muodostan oman maailmankatsomukseni, maailmankuvani ja perspektiivin, josta asioita tarkastelen, eikä kukaan ole onnistunut pakottamaan minulle vääristynyttä, toisten ihmisten joidenkin musteviivojen vuoksi tuhoamista ylistävää surkeaa, väkivaltaista arvomaailmaa.
Jos olisin helposti aivopestävissä, todennäköisesti toitottaisin feminististä propagandaa näkemättä teoissani mitään väärää. Täytyy myöntää, etten toki ole voinut vauvasta tähän hetkeen asti olla totaalisesti kaikkien aivoa putsaavien vaikutteiden ulottumattomissa, vaan osa niistä on välillä saanut minut otteeseensa, kunnes olen havahtunut totuuteen hivenen myöhemmin ja katunut typeryyttäni aiemmin. Kuten esimerkiksi olen joskus uskonut sokeasti siihen, että 'raiskaus on vallankäyttöä'.. tiedän, typerää se on, ja kadun sitä kovasti. Mutta sitäkin suuremmalla syyllä olen etsinyt ja ymmärtänyt aiheesta totuuden, eikä villi susilaumakaan saisi mua enää uskomaan tollaista soopaa.
Ja kun puhut, että MEIHIN on panostettu - se on ainakin täyttä roskaa! Ei MEIHIN ole panostettu, vaan pelkästään siihen potentiaaliin, joka meillä on suurten, tunteettomien korporaatioiden aivottomina orjina toimimiseen minimipalkalla! SIIHEN on panostettu, ei MEIHIN.
Jos meihin oltaisiin panostettu, meitä ei edes koetettaisi aivopestä mihinkään. Meitä käsitellään vain kehoina, ruumiina, joita voidaan käskeä, ohjata, siirtää, pakottaa, jne jne jne . minne hyvänsä, tekemään mitä hyvänsä, ajattelemaan miten hyvänsä jne..
Meitä ei ajatella ikuisina henkinä, jotka ovat vain käymässä maapallolla yhden ruumiillistuman kerrallaan, ja jotka ovat herkkiä olentoja, jotka tarvitsevat ymmärrystä, rakkautta, leppoisuutta, iloa, rauhaa, harmoniaa, kauneutta ja yhteistyötä..
Se, että meistä tehdään tunteettoman korporaation onneton orja tai kuoleman tuhokoneiston demoninen sydämensä ja aivonsa kuolettanut zombiepalvelija (joka tottelee ennenkuin ajattelee, jos ajattelee sittenkään - ajatelkaa tilanteita, joihin tämä voi johtaa.. jos joku käskee sua ampumaan 4-vuotiaan lapsen, ammut sen ennenkuin ehdit ajattelemaan mitä olet tekemässä, koska sillä tavalla tuo armeijaksi kutsutun tuhokoneiston ehdollistus toimii.. ihmisestä tulee robotti!), ei todellakaan ole _MEIHIN_ panostamista, vaan aivan helvetillisiin asioihin panostamista meidän kustannuksellamme, syyllisyyttä hyväksikäyttäen (kuten koetit oudolla retoriikalla tässäkin tehdä)...
Mutta minä en suostu tuntemaan syyllisyyttä siitä, että olen hyvyyden puolella, ja että kieltäydyn hyväksymästä sitä että pelkästään syntyminen johonkin maahan velvoittaa meidät tuhoamaan toisia tänne syntyneitä (tai oikeammin heidän kehojaan, mutta tuskaa siinä tulee, sekä keskeytynyt elämänsuunnitelma ja paljon kauhua ja huonoa karmaa joka tapauksessa) vain siksi, että syyllisyys ja aivopesu pakottavat meidät siihen..
En minä tietääkseni kirjoittanut koskaan sopimusta, jonka mukaan tänne syntymisen jumalaisesta ihanuudesta (sarkasmia) lupaan tappaa niin monta ihmistä kartalla olevan viivan tai minkä tahansa vallanpitäjien egopuuskautuksen vuoksi kuin suinkin osaan ja voin, tai jossa lupaan ajatella militaris-kapitalistis-materialistis-nihilistisesti
ja kieltää Luojani..
Me emme ole todellakaan osa mitään "kansallista kudosta", koska sellaista ei ole todellisuudessa - se on ihmisen luoma illuusio. Olemme osa maailmankaikkeutta, olemme osa toisiamme, olemme osa kaikkea elämää, olemme ikuisuuden mitättömän pieniä säihkyviä jyväsiä, jumalaisia olentoja, jotka ovat taantuneet barbaariselle tasolle... olemme osia toisista kansoista yhtä lailla kuin varpaamme ovat osia jalastamme..
Hampaamme eivät voisi vihastuksissaan purra poikki kieltämme, eivätkä sormemme voisi raivon vallassa puhkaista silmiämme. Olisimme yhtä mielettömiä suostuessamme surmaamaan toisiamme, koska seuraukset koskisivat kuitenkin myös meitä itseämme - emme ole niin erillisiä kuin luullaan!
Tuo 'kansallinen kudos'-retoriikka on jotain tosi outoa .. ettäkö KARTTA määrittelee, ketkä ovat veljiäni ja ketkä vihollisiani? Näin ollen kukaan toisenmaalainen ei saisi koskaan olla ystäväni, koska muutenhan voisin vaikka kieltäytyä tappamasta hänen kansaansa, josta voisin vaikka tykätä?
Tämä on täysin mielipuolista puhetta! Kansat eivät ole erillisiä, vaan yhtä ja samaa kansaa.. sillä ei ole mitään eroa jos ammun suomalaisen, tai jos ammun venäläisen, puolalaisen, amerikkalaisen.. se on yhtä paha teko joka tapauksessa. Mikään 'kudosretoriikka' ei auta tätä tekoa kuolemamme jälkeen puidessamme.
Kudos on olemassa, mutta se ei koskaan voi olla noin rajoittunut - olisi mielipuolista ja -valtaista rajoittaa tällainen ajatus YHTEEN KANSAAN. Meinaatko, että norjalaiset pystyvät olemaan kudoksissa vain norjalaisiin, suomalaiset vain suomalaisiin, ja näiden kudosten pitää sitten tapella, tai ainakin olla valmiita tuhoamaan toisensa? Minkä olennon nämä kudokset lopulta muodostavat? Ovatko kaikki kudokset osa samaa isäntäolentoa? Eikö ole mieletöntä yhden kudoksen taistella toista kudosta vastaan?
"Ei ole olemassa pistettä, jossa vaihessa voimme laajan hyväksynnän saattelemina vaihtaa maata tai maailmankatsomustamme – oikeudet on olemassa mutta käytännössä meitä pidetään helposti maanpettureina tai vedättäjinä, jos välttelemme "velvollisuuksiamme".
Hei, jos HYVÄKSYNTÄÄ haluaa, ei voi miehenä tässä maailmassa tehdä oikeastaan yhtään mitään - aina löytyy joku, joka paheksuu, teitpä tai ajattelitpa mitä hyvänsä!
Mitä väliä minä meitä PIDETÄÄN, eivät oikeudet ole jotain, josta diktaattorit saavat päättää, vaan oikeudet ovat osa kosmista perintöämme, joka kulkee aina mukanamme. Me tuomme oikeutemme mukanamme kun synnymme, viemme ne mukanamme kun kuolemme, ja ne pysyvät mukana välitilassa kuoleman ja syntymän välillä.
Minä en kerää pisteitä (joista puhut), enkä sellaisia tarvitse. Minä en myöskään kaipaa hyväksyntää toisilta. Voimme aivan helposti vaihtaa kansaa - voisimme muuttaa jenkkeihin tai norjaan, ruotsiin tms.. ja näin on usein jopa laajoissakin mittakaavoissa tehty. Yritätkö sanoa, että se on väärin? Tai yritätkö jotenkin sanoa, että he pystyivät näin tekemään, mutta me emme voisi? Etkö näe, että koko selityksesi perusta on pelkkä illuusio?
Siis miksi hitossa jos suomalaiset muuttavat jenkkeihin ja tulee sota, me joudumme ampumaan täältä muuttaneita kudoksemme osia? Tai jos porukkaa muuttaa ruotsiin ja tulee sota, sinä siis hyvillä mielin ammut vaikka oman äitisi, jos hän sattuu muuttamaan ruotsiin ja saamaan ruotsin kansalaisuuden? Mitä tekemistä 'yleisen hyväksynnän saatolla' on tekemistä minkään kanssa?
Ajattelusi on niin omituista, etten suoraansanoen oikein saa siitä minkäänlaista otetta.
"Vaikka kyse on aina hajanaisesta paketista,"
Mistä paketista nyt puhut?
"niin tietyt valtaistetut puhetavat muokkaavat silti diskursseja,"
Voisitko suomentaa tämän?
"joihin on pakko joko ottaa kantaa tai hyväksyä ne sellaisenaan."
Mulle aina sanottiin pienenä osuvasti; Pakko ei ole kuin kuolla! (No, kuolemaakaan ei ole, joten mitään pakkoakaan ei voi olla! :))
Meinaatko, että koska olemme niiiin paljon velkaa niille, jotka häikäilemättömästi käyttävät pieniä lapsia hyväkseen aivopesemällä ja kasvattamalla heistä hyviä orjia ja työkoneita, sotakoneita ja robotteja, meillä ei ole sitä vaihtoehtoa, että itseasiassa VASTUSTAISIMME vallitsevia arvoja ja muuta roskaa, jota meille yritetään syöttää päin näköä? Ja se roska on vielä sellaista, että kaksivuotiaskin näkisi että se on soopaa, jos sen keskittymiskykyä ei vietäisi hukuttamalla se materialismiin..
Joo, mua alkaa suoraansanoen vähäsen kyrpimään, koska tiedän, että tämäkään selitys ei tule järjen valoa sinne puolelle tuomaan, tai minnekään muuallekaan puolelle.. tämän planeetan kohtalona on mitä ilmeisimmin vaipua mitä syvimpään pimeyteen ennen tämän barbarisaation totaalista tuhoutumista. No, enää ei pitäisi olla kuin muutama vuosi jäljellä.. tervetuloa, maailmanmullistus! (joka on jo alkanut)
- Vortac
En muuten mitenkään näe vieläkään tuon omituisen, lähes feminististä ajatus-akrobatiaa (siis tyhjiä kuplia ilman sisältöä, sivistyssanoilla ja muulla intellektuaalisella masturbaatiolla maustettuna) edustavan selitysvyyhtesi jälkeenkään varsinaista pätevää perustelua sille, että tasa-arvo olisi jotenkin sama asia kuin maanpuolustus, tai että ne jotenkin automaattisesi liittyisivät yhteen.
Kannatan tasa-arvoa - ja olen sitä mieltä, että yhteiskunta ja maailma ei edes voi toimia kaikille mielekkäästi ilman laajamittaista ja kaikenkattavaa tasa-arvoa jokaikisellä elämänalueella aina yksityisestä peräkammarista julkisiin tiloihin ja lakeihin asti.
Olen samanaikaisesti silti sitä mieltä, että ns. "maanpuolustus" (itseasiassa oikea tarkoitus on 'kansan kurissa pitäminen' .. ilman McDonnell-Douglasia ei voisi olla MacDonaldsia, kuten sanotaan.. kansaa ei voitaisi pitää riistettynä ilman väkivaltakoneistoja kuten armeija ja poliisi.. ) on ei vain totaalisen tarpeetonta, vaan tuhoavaa niin monella tasolla (fyysisestä ilmapiiri- ja energiatasojen kautta eetteritasoon ja luonnon saastutukseen sekä vihan kasvattamiseen, joka taas lisää tuhoavaa energiaa, joka suuntautuu ihmiskuntaan ja maapalloon, ja saa aikaan vielä lisää mullistuksia, vain muutamia mainitakseni), että on täysin ällistyttävää, että kukaan ns. 'aikuinen ja sivistynyt' ihminen oikeasti kannattaa tällaisten barbaaristen ja hirvittävien tuhokoneistojen ylläpitämistä ja olemassaoloa, ikäänkuin se olisi joskus tuonut jollekin elämänmuodolle jotain aitoa hyvyyttä!
Mieti hetki, mitä Jeesus olisi sanonut armeijoista ja 'maanpuolustushengestä'.. noudattiko Jeesus oman kansansa 'kudoksen' yleisiä mielipiteitä? Entä Gandhi? Vain aivoton drone noudattaa tuota mainitsemaasi kaavaa kyseenalaistamatta niitä motiiveja, joiden vuoksi tällaista 'kansallista syyllisyydentuntoa' koetetaan ihmisissä jo pienestä pitäen herättää..
Joo, alkaa vihastuttamaan nyt sen verran, että parempi mennä jäähylle ja ehkä jatkaa joskus myöhemmin.
- Vortac
p.s. pointtina siis että kannatan tasa-arvoa, en kannata armeijoita missään muodossa kenenkään hallussa millään tavalla järjesteltynä. eli ainoa hyväksymäni tasa-arvomanifestaatio tässä asiassa olisi se, ettei kenenkään tarvitse mennä armeijaan. Ehkä siirtymäkauden kautta toteutettuna, jonka aikana asehullut, militaristihullut ja muut hullut voivat rauhassa mennä jonnekin varta vasten rakennettuihin äänieristettyihin halleihin leikkimään typeriä ja lapsellisia pyssyleikkejään ja opettelemaan viattomien ihmisten tuhoamista, kunhan eivät häiritse muita.
Se on kysymys, se on kyseenalaistus, se on niiden oikeuksien penääminen, jotka meille kuuluvat, vaikka kuka yrittäisi aivopestä mitä. Siis meillä ON oikeus toimia, ajatella ja muodostaa perspektiivejä toisin kuin mitä vallanpitäjät, yhteiskunta, veromarkat tai mikä tahansa instituutio tai ihmisryhmä haluaa. Ilman tällaista vapautta, ihmisoikeuksilla ei ole mitään arvoa.
Olen samoilla linjoilla, mutta kun valtio tarvitsee ihmisiä – sellaista sisäpolitiikkaa ei tulla Suomessa ihan heti näkemään, että rohkaistaan ihmisiä muutamaan pysyvästi ulkomailla, yleisesti ottaen.
Jos olisin helposti aivopestävissä, todennäköisesti toitottaisin feminististä propagandaa näkemättä teoissani mitään väärää. Täytyy myöntää, etten toki ole voinut vauvasta tähän hetkeen asti olla totaalisesti kaikkien aivoa putsaavien vaikutteiden ulottumattomissa, vaan osa niistä on välillä saanut minut otteeseensa, kunnes olen havahtunut totuuteen hivenen myöhemmin ja katunut typeryyttäni aiemmin. Kuten esimerkiksi olen joskus uskonut sokeasti siihen, että 'raiskaus on vallankäyttöä'.. tiedän, typerää se on, ja kadun sitä kovasti. Mutta sitäkin suuremmalla syyllä olen etsinyt ja ymmärtänyt aiheesta totuuden, eikä villi susilaumakaan saisi mua enää uskomaan tollaista soopaa.
Onhan raiskaus vallankäyttöäKIN – viitannet nyt tahoihin joille kaikki MUUT näkökannat raiskaamiseen ovat moraalisesti vääriä ja siten kulttuurisen täyskiellon alueella.
Evoluutiopsykologi, ultradarwinisti Steven Pinker lienee soveltanut eräissä argumenteissaan parhaiten Richard Dawkinsin ideaa "jos tietokoneen osa hajoaa, emme heitä koko konetta pois" – sarjaraiskaajilla kokeiltu sukupuolivietin käytännössä nollaan tiputtava kemiallinen ruiske on mm. jenkeissä vähentänyt seksuaalirikosten uusintataipumusta jopa viidestoistaosaan. "Hoito" on ollut vapaaehtoinen.
Ottavatko "medikalisaation vastustajat" ja antibiologistit moraalisen vastuun niistä raiskatuista naisista, jotka olisi voitu pelastaa rikollisille tarjotulla vapaaehtoisella lääkaineella?
Kudos on olemassa, mutta se ei koskaan voi olla noin rajoittunut - olisi mielipuolista ja -valtaista rajoittaa tällainen ajatus YHTEEN KANSAAN. Meinaatko, että norjalaiset pystyvät olemaan kudoksissa vain norjalaisiin, suomalaiset vain suomalaisiin, ja näiden kudosten pitää sitten tapella, tai ainakin olla valmiita tuhoamaan toisensa? Minkä olennon nämä kudokset lopulta muodostavat? Ovatko kaikki kudokset osa samaa isäntäolentoa? Eikö ole mieletöntä yhden kudoksen taistella toista kudosta vastaan?
Hyviä kysymyksiä, en ehkä ajatellut kudos-metaforaa noin pitkälle, mutta kiitokset pyörittelystä.
Olen sattuneesta syystä aika tietoinen siitä, miten ja millä mekanismein kulttuuri ja sosialisaatio pääpiirteittäin rakentuu, eikä kyse tosiaan ole yksinkertaisesta prosessista. Ehkä "kudos" ei ole niin hyvä sana kuin "kudelma", koska jälkimmäinen viittaa tekemällä tehtyyn, edellinen ei niinkään.
Tulee mieleen Luftwaffen komentajan Herman Göringin viisaus siitä miten saada ihmiset tekemään lähes mitä tahansa: usein riittää että vakuuttaa heidät siitä, että heitä vastaan hyökätään.
Hei, jos HYVÄKSYNTÄÄ haluaa, ei voi miehenä tässä maailmassa tehdä oikeastaan yhtään mitään - aina löytyy joku, joka paheksuu, teitpä tai ajattelitpa mitä hyvänsä!
No siihen täytyy olla jo tässä vaiheessa jokseenkin tottunut... ;)
Minä en kerää pisteitä (joista puhut), enkä sellaisia tarvitse. Minä en myöskään kaipaa hyväksyntää toisilta.
Minäpä kerään pisteitä ja kaipaan hyväksyntää toisilta, koska koen molempien olevan osa ihmisluontoani. Ehkä tämän aidompi hyväksyminen samalla auttaisi ymmärtämään toisia ihmisiä ja vuorovaikutuksen vastavuoroisuuden kauneutta?
Toinen syy toki on jokseenkin metafyysinen – oma aversioni viittaamaasi sosiaaliseen erottautumiseen liittyvää kohtaan – itsekkyyden ja konformismin niputtaminen yhteen arkipuheessa.
Vähän kuin naistutkimuksen sähköpostilistalla käyty kiehtova keskustelu lahjatalouden ja vaihtotalouden tulkinnallisuudesta: "esim. [tutkija] Godbout pitää pappeja esimerkillisimpinä
hoivan ja lahjan antajina, äidit ovat vain luonnollisessa roolissaan. Vaughan haluaa osoittaa että äitiminen ja hoivakin ovat talousmalli ja logiikka, ei biologiaa"
Voimme aivan helposti vaihtaa kansaa - voisimme muuttaa jenkkeihin tai norjaan, ruotsiin tms.. ja näin on usein jopa laajoissakin mittakaavoissa tehty.
Niin joo, yllä taisin mainita että SEKÄ Norja että ehkä Ruotsikin ovat menossa kohti molempia sukupuolia koskevaa asevelvollisuutta. Ehdottaisin siis Länsi-Eurooppaa, jos pasifismia mielimme.
Yritätkö sanoa, että se on väärin? Tai yritätkö jotenkin sanoa, että he pystyivät näin tekemään, mutta me emme voisi? Etkö näe, että koko selityksesi perusta on pelkkä illuusio?
Meillä taitaa olla pieni kommunikaatiokatkos – koen olevani monessa mielessä suhteellisen "raivohumanisti" ja arvostan rauhaa ja väkivallattomuutta kuten kuka tahansa muukin.
Ongelma liittyy lähinnä Jessen popularisoimaan "käännä toinen poski" -filosofiaan, mikä toimii joissain tilanteissa, usein ei, mutta ennen kaikkea antaa signaalin että "mua saa vetää pleksiin ilman seurauksia".
Ei väkivallan päättymiseen mitään lopullista ratkaisua ole olemassa, ei ainakaan tällä ihmisluonnolla ja inhimillisten realiteettien suhteen. Voidaan vain tehdä parhaamme että saamme pidettyä moraalitunteemme ja rationalisointimme sovussa mahdollisimman monissa tilanteissa.
Muihin pointteihisi en taida jaksaa vastata, sori vaan ja hauskaa illanjatkoa.
HELLO!, TRAGO KNOWLEDGE.
OLÁ!,TRAGO CONHECIMENTOS.
YOU DO NOT ME CONHECE BUT TO READ ABOUT SABERÁ SOU.
VOCÊ NÃO ME CONHECE MAS AO LER SABERÁ QUEM SOU.
http://todaahistoriahistoriageral.blogspot.com/
http://difundirpropagar.blogspot.com/
http://nascemosseminformacao.blogspot.com/
Lähetä kommentti